VIIKON VIERAS: Vanhempi rengasmyyjä Erkki Raunio on alansa konkari.
Vaasasta Vöyrille. Lapsuutensa Raunio vietti Vaasassa, Kauppapuistikko 10:ssä. Perhe-elämä oli isän oikkujen sietämistä.
Vanhemmat erosivat, ja 15-vuotiaana hän muutti Vöyrille äidin mentyä naimisiin.
– En juuri osannut ruotsia, mutta uusien koulukaverien avulla opin kielen, Raunio kertoo.
Hän sanoo nykyisin puhuvansa molempia kotimaisia kieliä yhtä huonosti.
– Pidin kerran puhetta 350 ihmiselle, ja hyydyin täysin. En saanut sanaa suustani millään kielellä!
Se oli supliikkimiehelle paha paikka, eikä kaverien ilveily yleisön keskellä auttanut tilannetta.
– Onneksi otan asiat huumorilla, niin en traumatisoinut siitä, Raunio letkauttaa.
Työtä ja tienestejä. Raunio kasvoi työntekoon jo nuorena, sillä hänen äitinsä perusti Vöyrille ravintola Karhuntassun.
– Portsarina pääsin hyvien tulojen makuun ja päätin ryhtyä yrittäjäksi itsekin.
– Ikäluokkani unelma oli omakotitalo, huvila, farmari-Volvo ja koira. Ajattelin yrittäjyyden mahdollistavan sen.
Huoltoaseman kahviloineen Raunio avasi Vöyrin Palvikseen.
– Myin öljyä, bensiiniä ja renkaita, ja vaimo huolehti kahvilasta ja kirjanpidosta.
Työtä tehtiin kaikkina viikonpäivinä, eikä lomia juuri vietetty.
Huipulta alas. Mainiona kauppamiehenä Raunio osasi brändätä yrityksensä hyvin. Palvis muuntui pian ”Las Palvikseksi”, ja nimi painettiin tarroihin palmunkuvien kera.
– Tarjosin asiakkaille kahvit ja wienermunkin. Ostajia tuli pian kaffille yli sadan kilometrin päästä, mies myhäilee.
Vuosikymmeniä asiakkaista huolehdittiin hyvin, maine kiiri ja yritys kukoisti.
– Vuonna 1997 öljykauppiaiden tapaamisessa kouluttaja katseli upouutta Mersuani, ja pian huomasin maksavani öljystä 20 prosenttia enemmän, Raunio muistelee.
Liian halpojen hintojen vuoksi yhteysmieskin sai potkut.
– Vaikka omistin yritykseni itse, tuottajan kanssa täytyi tehdä pitkiä sopimuksia, joista ei sitten päässytkään irti.
Öljyalan yrittäjän kulta-ajat olivat kertaheitolla ohi, ja Raunio myi asemansa vuonna 2010.
Eläkkeelle ja töihin. Puolitoista vuotta Raunio jaksoi levätä laakereillaan. Sitten kaikki muuttui jälleen.
– Työntekoon tottuneena oli vaikea pysyä aloillaan. Kaipasin ihmisiä, asiakaspalvelua ja jopa renkaita.
Kun Vaasan Rengasmarket tarvitsi tuuraajaa kuukaudeksi, Raunio otti paikan vastaan. Hän on sillä tiellä vielä kuusi vuotta myöhemminkin.
Rengasmyyjänä mies korostaa turvallisuutta ja opastaa ostajaa asiantuntevasti oikeisiin valintoihin.
– Vaikka myyminen on vakavaa hommaa, sen voi silti tehdä hymyssä suin. Meillä ei naisasiakaskaan tunne oloaan epämukavaksi.
Luopumista. Talvella 2010 Raunion vaimo kaatui ja löi päänsä. Verenpurkauma aivoissa jäi ensin huomaamatta, minkä seurauksena hän on sittemmin sairastunut Alzheimerin tautiin.
– Suunnittelimme aina, mitä teemme sitten joskus, mutta se ei koskaan toteudu, Raunio vakavoituu.
Mitään hän ei kuitenkaan kadu, vaan on kiitollinen kaikesta.
– En ole ollut onnekas vain rengaskauppiaana. Olen saanut olla myös mukavasti tohvelin alla, Raunio hymyilee pilke silmäkulmassa.
Sara Isosomppi