Suomikansan vaalikarkelot alkavat muuttua arjeksi.
Enemmän tai vähemmän krapulainen ja rahapulainen mieli etsiytyy peilin eteen. Tahtomattaan tai ei, mutta nyt on aika karistaa lupausten ja niiden kariutumisten jälkihiki ja vaihtaa paita.
Mitä sanakeikailullani tarkoitan, on sivuseikka, kun ykköspuolueen viitan hankkinut vaalivoittaja luotsaa hallituspurtta kesän korvalla 2023, Arkadia-vaalien jälkeen. Nato-päänsärky voitettiin kivunlievityspillerein käymällä vetämässä siniristi Atlantis-päämajan rivistöön. Hyvä niinkö?
Sähköisten vaalien jälkeen on edessä yksi talouskysymys yli muiden: unelmahöttö sähköenergian jumalallisesta ylivoimasta joutuu puntariin. Onko suomiautoilu, laivaliikenne ja kaukomatkailu simsalabim-sähkötempulla ratkaistu? Ei taatusti ole.
Ensimmäisenä kysymyksenä on itse asiassa sähköliikenteen energian saatavuus tai paremminkin sen puute eli riittävyys.
Koko 2020-luvun alun mediaseksikkäin mainosten ja julkinäkyvyyden leima on ollut vihersiirtymäkupla. Nyt kun unelmahötöstä on päästävä arkirealismipuheisiin, on vastattava, mistä johdetaan sähkövirtaa sähkökulkuneuvojen saataville? Pistorasioita on mutta piisaako ja mistä niihin tärkeintä eli sähkövirtaa?
Jo heti on herättävä vastaamaan maanteitten raskaskuljetusten energiasaatavuuteen, ennen kuin kuvitellaan sähköistettävän väkevä rekkakapasiteetti.
Sen ratkettua on keksittävä lentokonelöpön saanti, mikäli turistikuljetukset voidaan edes sähkövirralla aloittaa. Laivaliikenteen sähköistystä tuskin on edes nostettu puheenaiheeksi.
Henkilöautoilun sähköautoja myydään kai vilkkaasti mutta kun ongelman ydin ei suinkaan ole niissä kärryissä. Maailmassamme on tuskin sähköistetty vielä promillen verran kulkuneuvoliikennettä. Mediaa lukiessa luulisi tyhmempi asianlaidan olevan toisin.
Lopuksi pilaan päiväunelmoijan aatokset kysymällä, mistä saadaan ydinpolttoaineen perusainetta uraania tarvittaviin tuhansiin ydinvoimaloihin, joiden kapasiteettia on kohotettava rajusti?
Tuulimyllyjen tekokaan ei tuulivoimalla onnistu.
Valtava energiankulutuksen kasvu on realiteetti liikennemäärien kasvaessa, kun laiska ihminen käynnistää autonsa näköetäisyydellä olevalle postilaatikolleen kiiruhtaakseen.
Isot maat kuten Kiina, Intia, Venäjä ja esim. Brasilia kaahaavat raskasdieselillä ja bensalla liki sataprosenttisesti yhä 2023.
Sähköähän saa pistorasiasta (!) vai saako jatkossa?
Jouko Pesonen
Lehtimäki