Isolahden alakoulu Vaasassa on vajaan kolmen kuukauden sisällä kohdannut kahden oppilaan poismenon.
–Tilanne on herkkä perheille ja koko kouluyhteisölle, rehtori Taito Gromov kertoo.
Hänen mukaansa siinä, miten lapsen kuolemisesta koulussa kerrotaan, kunnioitetaan aina kodin toiveita.
– Asiassa ollaan hienotunteisia ja myötäeläviä.
Gromov kertoi koulua kohdanneista suruviesteistä päivänavauksessa koulun keskusradion kautta, molemmista erikseen.
– Kerroin lapsesta ja vietimme yhteisen hiljaisen hetken. Pyrin olemaan rauhallinen ja lohduttava.
Lapsen huoltajien kanssa sovitaan etukäteen, mitä koulussa voidaan kertoa.
– Yleensä huoltajat antavat luvan kertoa nimen ja jotain lapsestaan.
Puhuminen ja kuunteleminen auttavat
Päivänavauksen jälkeen tapahtuneesta keskusteltiin luokissa.
– Siinä edetään herkällä korvalla ja lapsista lähtevistä tarpeista puhua. Kaikkiin kysymyksiin meillä ei ole vastausta ja sen aikuinen voi myöntää. Pyrkimys on ymmärtää, kuulla jauttaa.
Isolahden koulussa oppilaiden ikä on noin 7–15 vuotta.
– Pienemmät oppilaat puhuvat usein avoimesti eri asioista. Moni haluaa kertoa omista kokemuksistaan, kuten jos on kokenut vaikkapa isovanhemman poismenon. Silloin voidaan puhua kuolemasta yleisemmällä tasolla.
Gromovin mukaan jokaisen aikuisen rooli on kuulijan ja lohduttajan rooli suhteessa lapsen tapaan käsittää tapahtunut ja tämän suruun.
– On tärkeää pitää lasten tulevaisuudenuskoa yllä kaikenlaisissa kriisitilanteissa.
Paitsi kuolleen perheelle, myös luokkatovereille, opettajille ja lapsen kanssa työskennelleille koulunkäynninohjaajille tapahtunut on tällaisissa tilanteissa raskas.
– Henkilökunnallekin järjestetään tarvittaessa keskusteluapua. Surulle pitää antaa aikaa, Gromov muistuttaa.
Rituaalit tärkeitä surun käsittelyssä
Lapsen koulussa kohtaamaa surua voi joutua käsittelemään myös kotona. Siksi rehtori lähettää kaikille koululaisten huoltajille Wilman kautta viestin tapahtuneesta.
– Kun vanhemmat tietävät asiasta, he voivat puhua siitä lapsensa kanssa ja tarvittaessa pyytää oppilashuollon keskusteluapua koulusta.
Gromoville itselleen on jäänyt erityisesti mieleen se, kuinka Wilma-viestin lähettämisen jälkeen yksi vanhemmista tarjosi ammattinsa puolesta keskusteluapua koulun henkilökunnalle.
– Ihmisissä on paljon hyvää, ymmärtämisen ja auttamisen halua.
Sekin tuntui hänestä merkityksellistä, kun eräs oppilas kertoi hänelle omista tuntemuksistaan eli siitä, että oli tuntunut pahalta kuulla uutinen menehtyneestä oppilaasta.
Puhumisen ja keskustelun lisäksi rituaalit ovat tärkeitä surun käsittelyssä. Isolahden koululla Suomen lippu laitettiin puolitankoon, kun viestit oppilaiden kuolemista tulivat. Oppilaiden kuvat asetettiin keskeiselle paikalle vitriiniin, muistotekstin ja sähkökynttilöiden kera.
– Siinä oli mahdollista käydä päivän aikana ja moni kävikin.