En ole syntyperäinen vaasalainen, vaan sukuni on Keski- ja Itä-Suomesta.
Vaasaan vajaat 15 vuotta sitten muuttaessani tutustuin moniin uusiin perinteisiin tällä alueella.
Mitkä saarikauden päättäjäiset, rapujuhlat ja lilla jul? Vaasalainen kulttuuri oli ylipäätään erilainen verrattuna muihin kaupunkeihin, joissa olin asunut.
Muutin tänne rakkauden perässä.
Ihmiset tuovat aina parisuhteeseen mukanaan oman perhekulttuurinsa, joka on mielikuva siitä, kuinka perheessä ja parisuhteessa toimitaan. Se muodostuu lapsuudenperheen kokemuksista, aiempien parisuhteiden ja perheiden tavoista sekä yhteiskunnan kulttuurista.
Ensiperheessä aikuiset saavat usein tutustua rauhassa, kokeilla ja hioa kulttuurinsa yhteen, ennen kuin lapset tulevat mukaan kuvioon. Kovin erilaisetkaan kulttuurit eivät ole haaste, jos niistä on aikaa rakentaa rauhassa yhteinen.
Uusperheessä tämä ei ole mahdollista, vaan yhteen puristetaan kerralla sinun, minun ja lasten kulttuurit.
Uusperheen perheytyminen voi olla kuormittavaa silloinkin, kun perhekulttuurit ovat lähellä toisiaan. Perheytyminen hyvin erilaisten kulttuurien keskellä voi olla yksinäisyyttä ja ulkopuolisuutta korostava myllerrys.
Vaikka tahtoa olisi, voi tuntua vaikealta liittyä johonkin, joka yhdistää kaikkia muita perheessä. Toisten perinne tai tapa voi tuntua itsestä vieraalta tai väärältä.
Toisaalta voi tulla pettymyksiä, jos muut eivät innostu lainkaan jostain itselle tärkeästä. Joskus voi olla kielimuuriakin.
Erilaisten kulttuurien yhteensovittamista tarvitaan kaikissa perheissä. Sen merkitys voi kuitenkin korostua kaksikielisessä Vaasassa, jossa elää vahvana kaksi erilaista kulttuuria.
Tässä voi piillä perheytymisen kannalta myös etu: Kun erilaisten kulttuurien huomioiminen lähtee jo kaupunkitasolta, ollaan kotonakin ehkä avoimempia sille, ettei toisen erilainen kulttuuri ole uhka.
Tarvitaan kuitenkin uteliaisuutta ja rohkeutta kohdata toinen.
Siksi kannustan kysymään säännöllisesti: Miten sinä olet tottunut tämän asian tekemään? Mikä sinulle on tässä tärkeää? Kuinka voisin auttaa sinua liittymään mukaan? Miten voisimme löytää tavan, jossa kaikki tulevat kuulluksi?
Yhtä lailla rohkaisen jakamaan omasta kulttuurista. Miksi teemme tämän juuri näin? Mikä tarina tämän perinteen taustalla on? Millaisia muistoja minulla tähän liittyy? Kuinka voisimme punoa tämän jatkossa osaksi meidän yhteistä tarinaa?
Kirjoittaja on uusperheneuvoja ja LCF Life Coach®.