Aatu Puisto kirjoitti (18.10.) otsikolla ”Pesukarhusolmiot…” viitaten kirjoitukseeni (26.9.) ”Isänmaa kaipaa uutta lapuanliikettä”, johon oli kudottu monia kerroksia kuin sinimustaan villapaitaan konsanaan. Kiitän siitä. Puisto on tarkkanäköinen mutta katsoi ensitulkintani mukaan ohi villapaidan ytimen siinä määrin, että koenkin tarpeelliseksi avata hiukan kudelmaani.
Puisto tulkitsi kirjoitukseni hätähuudoksi isänmaallisuuden puolesta, mikä ei ollut sen tarkoitus. Päinvastoin isänmaallisuus voi nähdäkseni hyvin maanpuolustustahtona erityisesti pohjalaismaakunnissa. Tarkemmin ajateltuna isänmaallisuus on kuitenkin paljon muutakin kuin aseellista maanpuolustusta. Se on myös mm. maan historian kunnioitusta, velvollisuuksien täyttämistä kansalaisena ja halua edistää yhteiskunnan hyvinvointia sekä yhtenäisyyttä. Isänmaallisuus yhdistää, ei lietso eripuraa.
Merkitysten näkeminen (usein tahallisesti, joskus tahattomasti) siellä, missä niitä ei ole, on yhteistyökykyämme jäytävä syöpä. Yksilön oikeus määrittää itse viestinsä merkitys on perustavaa laatua oleva arvo.
Puisto toivoi, ettei minun tarvitsi käyttää sinimustan villapaidan kanssa pehmentäviä elementtejä kuten sateenkaarihuivia. Puisto tulkitsee (soitin ja kysyin) pehmennystä tarvittavan, koska sinimusta villapaita näkyi lapuanliikkeen johtajien asuna. Sille on tarjottu fasistiunivormun statusta. Liike sai julkisuutta mm. riisuessaan punaiset paidat väkisin työväen juhlien osallistujilta ja syyllistyen myöhemmin väkivaltaisiin kyydityksiin ja Mäntsälän kapinaan.
Suvussani on punavankeja, teloitettujakin. Lapsuudenkotiini Vaasassa tuli lapuanliikkeen tuhoamassa kirjapainossa painettu SKDL:n lehti. Muuhun ei ollut varaa. Urheilin Vaasan Tovereissa. Ei liene liian kaukaa haettu ajatus, että toisena aikana muiluttajat olisivat saattaneet kolkutella oveamme. Nyt omistan ja käytän resursseja lapuanliikkeen entisen päämajan kunnostamiseen.
Puisto on oikeassa, että demokratiassa tulee olla oikeus käyttää omaksi kokemiaan vaatekappaleita ilman pelkoa aiheettoman leimakirveen iskua. Itse koen sinimustan villapaidan päälläni edustavan sovintoa historian kanssa mutta ensisijaisesti isänmaallisuutta. Pidätän itselläni oikeuden pukeutua sinimustan villapaidan kera vaikka sateenkaarihameeseen. Pidän oikeuden käyttää paitaani myös ilman sateenkaarivärejä. Jos se sisältää viestin, minä yksin määritän sen, ei Puisto, some, hyvesignaloiva älymystö, saati itänaapurin trollitehdas. Tulkinnat ovat asia erikseen. Nämä oikeudet suon meille kaikille. Itärajamme takana tilanne on toinen.
Ehkäpä kutsun Puiston Lapualle keskustelemaan velvollisuuksista oikeuksien hintana sekä isänmaan edusta. Tarjoan kahvit Vihtori Kosolan entisessä työhuoneessa, sinimustassa villapaidassa, jonka alle puen punaisen kauluspaidan ja jalkaani vedän vihreät samettihousut tai Lapuan kansallispuvun hameen. Voimme sitten miettiä tämän asuyhdistelmän merkitystä tai sen merkityksettömyyttä.
Jari Vesanen
Lapua/Sipoo