Yhteiskunnassamme on ollut ajanlaskumme alusta homoja, lesboja ja niitä, joiden sukupuolta ei ole voitu määrittää.
Asiat ovat olleet tiedossa, eikä niistä ole sen kummemmin tarvinnut huudella. Kaikki ovat eläneet sulassa sovussa.
Viime aikoina on noussut esiin ilmiöitä, joissa monivärisin lipuin varustautuneet henkilöt vaativat lisää suvaitsevaisuutta.
Jotain omituista on tapahtunut tiedonvälityksen mahdollisuuksien lisäännyttyä. Moniväriset vaativat kulkueiden muodossa itselleen lisää tasa-arvoa. Kaapista tulleet kokevat olevansa yhteiskunnan ulkopuolisia hylkiöitä, joita maalitetaan.
He haluavat olla vielä tasa-arvoisempia kuin muu väestö ja kaipaavat palkkioita esittämistään mielipiteistä. Helsingissä liki 50-vuotias, monivärinen apulaispormestari maalaa graffiteja julkisiin tiloihin ja maksattaa niistä aiheutuneita puhdistuskuluja kaupungin veronmaksajilla.
Sopivan puolueen jäsenenä asiaan ei tietenkään ole tarpeen puuttua.
Koska suomalaiset ovat saaneet kunnian olla maailman onnellisin kansa, olisi tietysti suotavaa, että nämä monivärisetkin osaltaan kantaisivat kortensa kekoon, opiskelisivat ammattiin ja siirtyisivät työelämään veronmaksajiksi. Mielipiteiden monipuolisuus ja niiden esittäminen puoltavat paikkaansa jokaisen kohdalla, mutta ei niiden rajaaminen jonkin näkökulman tai ilmiön takia.
Valitettavasti jopa kansamme edustajat syyllistyvät eri puolueiden herjaamiseen, vaikka heillä ei ole mitään konkreettista annettavaa. Varsinkin oppositioon jääneet puolueet ja heidän edustajansa epäilevät suureen ääneen uuden hallituksen ministerien mahdollisuuksia onnistua työssään. Maalittaminen johtaa suurempiin ongelmiin ja yhteiskunta jakautuu voimakkaammin.
Nykyään vaaditaan suurituloisten tuloja kaikkien tietoon. Miksi ei vaadita yhteiskunnan kustannuksella elävien saamia avustuksia myös?
Esa Hytti
Lapua