Suorarunkoisia mäntyjä istutettuna tasavälein. Pensaat puuttuvat. Pohjalla kasvaa puolukkaa, kanervaa ja jäkäliä. Mikä ideaali puolukanpoimijalle, ja samoilijan on helppo liikkua. Noin 80-vuotiaana puut kaadetaan. Syntyy avohakkuualue, ja entisen metsän pohjalle jäävät kannot ja karsitut oksat. Samoilija ja marjastaja mielellään kiertää tällaisen alueen.
Maassa makaavat oksat ja kannot lahoavat vähitellen. Jääkauden jälkeen 9 500 vuoden aikana Suomen luonto on kehittynyt tällaiseksi toimivaksi kokonaisuudeksi, missä tuottajat, kuluttajat ja hajottajat toimivat tasapainossa.
Hajottajiin kuuluvat muun muassa sienet. Käävät ovat sieniä. Sienien rihmastoja risteilee maaperässä. Nämä rihmastot tulevat meille silminnähtäviksi, kun ne kasvattavat lisääntymiselimensä maan pinnalle. Silloin jotkut lähtevät sieneen tai keräämään pakuria terveydekseen.
Käävät pitävät yllä muiden hajottajien kanssa ravinteiden kiertoa metsässä. Ne muuntavat kantojen, maapuiden, pudonneiden oksien ja talousmetsien hakkuutähteiden puuaineksen selluloosaa ja ligniiniä uusiksi yhdisteiksi, jotka kelpaavat maaperän mikrobeille, hyönteisille ja kasveille.
Esimerkiksi puut käyttävät hajottajien vapauttamaa vettä, hiilidioksidia ja kivennäisaineita yhteyttämisessä ja kasvattavat runkoonsa pituutta ja paksuutta.
Kantokääpä, karvaskääpä, haavankääpä, pakuri, arinakääpä ja pökkelökääpä aiheuttavat lahottaessaan vahinkoa, mutta nopeakasvuisissa talousmetsissä näistä ei ole suurta taloudellista merkitystä. Juurikäävät ovat pahimpia kasvavien metsäpuittemme lahottajia. Luonnonmetsissä niiden rihmastot kuitenkin jäävät häviölle kilpailevien sienten paineessa. Monimuotoisuus ja kilpailu siis kannattaa. Yhtä puulajia kasva monokulttuuri on helposti tuhoon tuomittu.
Vaikka muutamat käävät aiheuttavat metsätaloudellista vahinkoa, myönteiset vaikutukset voittavat. Ravinteet kiertävät. Kolopesijät saavat helpommin koverrettua kolonsa ja lisääntyvät. Lisääntyneet kolopesijät, tikat ja tiaiset, rajoittavat kaarnakuoriaisten, esimerkiksi kirjanpainajien, leviämistä. Metsän lajisto on monimuotoisempi ja metsä terveempi.
(Lähteet: Tuomo Niemelä: Käävät puiden sienet; Koulun biologian oppikirja Metsät.)
Tuija Hakala
Alavus