Viime kesän, ellei ehkä koko vuoden, kuumimpia poliittisia puheenaiheita oli niin kutsuttu käännytyslaki eli lakiehdotus väliaikaisista toimenpiteistä välineellistetyn maahantulon torjumiseksi. Laissa säädettiin mahdollisuudesta rajoittaa turvapaikkahakemusten vastaanottamista valtakunnanrajalla kansallisen turvallisuuden varmistamiseksi.
Eduskunta hyväksyi lakiehdotuksen perjantaina 12.7.2024 äänin 167–31. Eduskuntaryhmistä vihreät ja vasemmistoliitto kokonaisuudessaan sekä osa sosiaalidemokraateista ja yksi RKP:n kansanedustaja äänestivät vastaan. Muut äänestivät jaa eli lain puolesta.
Kesäkuussa lain ollessa vielä eduskunnan käsiteltävänä sai laki osakseen – erityisesti jälkikäteen ajateltuna – varsin erikoista arvostelua. Perustuslakivaliokunnan kuulemat oikeustieteilijät tyrmäsivät täysin hallituksen esityksen. Yksikään eduskunnan perustuslakivaliokunnan kuulemasta 18 oikeustieteilijästä ei pitänyt käännytyslain säätämistä mahdollisena. Muun muassa Helsingin Sanomat uutisoi asiasta kattavassa jutussaan 14.6.2024.
Myöhemmin hallintovaliokunta teki lakiesitykseen joitakin muutoksia, mutta lehdistön haastattelemien oikeustietelijöiden mukaan ne eivät vaikuttaneet lain peruslogiikkaan tai poistaneet heidän näkökulmastaan keskeisiä ongelmia. Erään professorin kommentin mukaan: ”Vaikka säädettäisiin kymmenen kansallista lakia aiheesta, unionin direktiivien takaamat oikeudet maahantulijoille jäävät pohjalle voimaan ja menevät etusijalle kansalliseen lainsäädäntöön nähden.”
Oikeustieteilijät olivat lopulta väärässä. Tuiki tarpeellinen laki oli mahdollista säätää, ja se myös säädettiin.
Lopputulos on hyvä muistutus siitä tosiasiasta, että Suomessa valtiovalta kuuluu kansalle, jota edustaa vaaleilla valittu eduskunta.
Erilaiset asiantuntija-arviot ovat loppujen lopuksi vain parlamentaarista päätöksentekoa tukeva osa-alue eli eräänlaisia teknisiä huomioita. On kansan äänestämien poliitikkojen tehtävä tehdä viime kädessä ratkaisut. Kenelläkään muulla ei siihen ole valtuutusta tai oikeutta.
Joillekin lainsäätämistä vastustaneista ja perustuslakivaliokunnan kuultavista oikeustieteilijöistä demokraattisesti tehty päätös oli kuitenkin liian vaikea pala purtavaksi.
Kun perustuslakiasiantuntijat epäonnistuivat terrorisointiyrityksissään kotimaassa, päättivät he julistaa kansainvälisen oikeustaistelun. Kiihkoilulle ei siis näy loppua. Eräiden professorien ja tohtorien elämä olisi huomattavasti helpompaa, jos tappionsietokykyä olisi harjoitellut jo lapsena.
Välineellistetyn maahanmuuton lisäksi voisimme ottaa kansallisiin käsiin muitakin päätöksiä.
Ei voi olla niin, että vaikkapa susien kaatolupia Suomen metsissä täytyy selitellä Brysselin suurkaupungissa. Meidän tulee voida päättää itse kansamme, lastemme, metsästyskoiriemme, kotieläintemme ja tuotantoeläintemme turvallisuudesta sekä näihin uhkiin vastaamisesta.
Juha Mäenpää
PS:n kansanedustaja Ilmajoelta