Israelin asutukset eli juutalaisten siirtokunnat Samariassa, Juudeassa ja Itä-Jerusalemissa eivät ole laittomia, vaikka YK:n alainen Kansainvälinen Oikeusistuin ICJ antoikin siitä Haagissa 19.7. poliittisen ei-sitovan neuvoa-antavan kannanoton. Sen päätös ei ollut yksimielinen, sillä ICJ:n ugandalainen kristitty varapresidentti Julia Sebutinde jätti asiasta perusteellisen 36-sivuisen eriävän mielipiteen. Myös Slovakian, Romanian ja Ranskan tuomariedustajat moittivat päätöstä oikeudellisesti vääristä johtopäätöksistä. Koko ryhmään kuuluu 15 oikeuden tuomaria. Lisäksi ICJ:n libanonilaisen presidentin, muslimi Nawaj Salamin toimista asian valmistelussa esiintyneistä virheistä on vireillä syyte Iso-Britanniassa kristittyjen oikeusoppineiden järjestön kautta. Mainittakoon, että Salamin toimiessa aiemmin YK:ssa Libanonin edustajana, hän tehtaili siellä peräti 210 Israel-vastaista lausuntoa.
Palestiinalaishallinnon esityksestä YK:n yleiskokous äänesti puolestaan 18.9. ICJ:hen nojaten sen puolesta, että Israelin olisi lopetettava palestiinalaisalueiden ”laiton miehitys” Länsirannalla ja Gazassa, Israelin tulisi ”purkaa siirtokunnat” ja vetäydyttävä alueilta vuoden sisällä sekä alueelle perustettaisiin palestiinalaisvaltio. Se merkitsisi käytännössä yli 700 000 juutalaisen etnistä puhdistusta Samariasta ja Juudeasta sekä Itä-Jerusalemista. Suomi äänesti mm. Venäjän ja Iranin mukana päätöksen puolesta. USA ja Tsekki olivat vastaan sekä Ruotsi, Tanska, Saksa, Hollanti, Iso-Britannia ja Ukraina äänestivät tyhjää. Israelin kannalta YK:n päätös oli tyrmäävä.
Juutalaisten siirtokunnat Jordan-joen Länsirannalla sijaitsevat 93-prosenttisesti Oslon sopimusten mukaisella C-alueella. Israelilla on sopimusten mukaan täysi oikeus rakentaa siellä, kunhan Israelin hallinto myöntää vain rakennusluvan. Saman luvan tarvitsisivat siellä myös palestiinalaisarabit. Pieni osa juutalaisista siirtokuntalaisista tekee valitettavia ja tuomittavia tihutöitä palestiinalaisille (kutsuvat niitä ”hintalappuiskuiksi”) ja ne ovat jonkin verran lisääntyneet. Todellisuudessa palestiinalaisten tekemiä hyökkäyksiä ja terrori-iskuja on siellä ollut paljon enemmän; moninkertainen määrä, vaikka propaganda on pyrkinyt väittämään toisin.
On outoa, että juutalaisten siirtokuntia väitetään laittomiksi Oslon sopimustenkin takia. Lisäksi Kansainliitto hyväksyi aikoinaan alueet juutalaisille kuuluviksi. Ovathan ne juutalaisten historiallisia sydänmaita, ns. raamattuvyöhyke. Olisi siten aiheellista puhua vähintäänkin kiistanalaisista alueista. Niistä pitäisi joka tapauksessa sopia yhteisissä neuvotteluissa, mutta Palestiinalaishallinto vetäytyi neuvotteluista jo Obaman kaudella vuonna 2009. Palestiinalaisarabeille on tarjottu omaa valtiota ainakin viidesti; viimeksi vuonna 2008, mutta se ei ole heille kelvannut. Islam estää pysyvän rauhan mahdollisuuden, vaikka Arafat näennäisesti sopimuksen aikanaan tekikin. Oslon sopimukset oli tarkoitettu väliaikaiseksi ennen lopullista rauhansopimusta, mutta sopimuksissa mainitaan, että ne ovat voimassa, kunnes yhteisissä neuvotteluissa toisin sovitaan.
Harri Yli-Huita
Laihia