VIIKON VIERAS: Syyskuun 2. päivä on Ritzissä luvassa Arno Gräsbeckin 60-vuotisjuhlakonsertti, jossa hän ystävineen soittaa musiikkia eri vuosikymmeniltä. Lippuja on Studio Ticketin lisäksi myynnissä ovella.
– Soitamme oman nuorekkaan sukupolveni kuuntelemaa musiikkia, kuten Beatlesia ja Eric Claptonia. Ritzin ovet aukeavat jo kello 17, ja konsertti alkaa kello 19. Jatkot vietetään Bistro Ernstissä yhdessäolon ja chillailun merkeissä.
Lauantain tilaisuus on ensimmäinen, josta Gräsbeck on itse vetovastuussa. Ajatus oman konsertin järjestämisestä kyti vuosi sitten merkkipäivän lähestyessä.
– Halusin järjestää konsertin nyt, kun se vielä on mahdollista. Konserttiin on tulossa myös nykyisin muualla asuvia entisiä vaasalaisia, joten musiikin ohella voi tavata vanhoja kavereitakin ja pitää hauskaa.
– Monelle ikäiselleni Ritz on paikkana merkittävä. Vanhaan elokuvateatteriin liittyy paljon muistoja. Kävimme siellä katsomassa Tarzanit ja muut sen ajan elokuvaklassikot, kertoo syntyperäinen vaasalainen.
Elävä keskusta-alue. Vuonna 1957 syntynyt Gräsbeck asui varttuessaan Vaasan keskustassa.
– Meitä oli iso porukka lähitalojen lapsia. Olen itse lähtöisin kaksikielisestä kodista, ja oli mukavaa, kun kavereissa oli sekä suomen- että ruotsinkielisiä lapsia. Kukin puhui omaa äidinkieltään, ja kanssakäyminen oli mutkatonta.
Vuosikymmenien aikana kaupunkikuva on muuttunut paljon. Myös nuorisokulttuuri on elänyt omaa murrostaan.
– Aikamme nuoret tapasivat toisiaan ylätorilla. Kodin ikkunasta pystyi melkein tsiigaamaan, oliko torilla säpinää. Kun 18 ikävuotta tuli täyteen, Kauppapuistikon Birra-pubi ja Raastuvankadulla sijainnut kauppakorkeakoulun ylioppilaskunnan kellariravintola olivat todella suosittuja illanviettopaikkoja.
– Nuoruudessamme oli paljon tanssipaikkoja, joissa soittivat livebändit ja tanssiorkesterit. Tansseja järjestettiin ympäri vuoden peräti kolme tai neljä kertaa viikossa. Kesäaikaan esimerkiksi Maalahdessa sijaitseva Åminne oli erityisen suosittu, Gräsbeck muistelee.
Hatunnosto nuorille. Gräsbeck on ollut mukana musiikin maailmassa jo lapsesta lähtien, kun vanhempi sisar kuunteli sen ajan staroja.
– Alle kymmenvuotiaana opettelin kitaransoittoa, ja siitä se lähti. Nykyisin olen mukana muutamassa kokoonpanossa harrastemielessä. Se on mukavaa ajanvietettä, kun soitamme rennolla meiningillä. Loistavia artisteja ovat muun muassa Stevie Wonder, Prince ja Paula Vesala.
Vaikuttava teos on Glen Cambellin esittämä Mac Arthur Park. Hattu nousee myös nuoremmalle sukupolvelle.
– Ollessani itse koulussa oli musiikinopetus hyvin autoritääristä, ja esimerkiksi laulukokeet olivat piinallisia. Soittimista olivat karrikoiden käytössä nokkahuilu, harmonikka ja harmoni, jota polkemalla saatiin soundi ulos.
– Nykyisin musiikin arvostus on paljon laajempaa, ja kouluissa ovat käytössä pelit ja pensselit. Monet nykynuoremme ovat musiikillisesti todella taitavia. Iso kiitos tästä lankeaa mielestäni Rokkikoululle ja Max Bäckmanille.
Vastapainoa työlle. Soittamisen rinnalla pitkän linjan kitaristi sanoittaa ja säveltää omia kappaleita, joista on tavoitteena koostaa levy.
– Tarkoituksena on myös soittaa itse kaikki instrumentit, paitsi rummut. Projekti on mieluisa, ja arvioisin, että kahden vuoden sisällä on luvassa valmista tavaraa. Juhlakonsertissa kuullaan myös omaa tuotantoa, Gräsbeck lupaa.
Musiikin lisäksi liikunta on hyvä vastapaino yrittäjän työlle.
– Harrastuksiini kuuluvat pyöräily, kävely ja sulkapallo. Pidän myös golfista, sillä se on mukava tapa liikkua. Kun kentällä tekee koko kierroksen, tulee käveltyä kymmenisen kilometriä.
Raija Koivisto