Julkisen sanan neuvoston julkaiseman Journalistin ohjeiden (1.10.2024) uusimman päivityksen johdanto-osa saa minut mietteliääksi. Johdannossa tulee käydä selväksi tekstin ydinsanoma, tässä tapauksessa journalismin punainen lanka, jonka kokeneet kollegat haluavat välittää alan tulokkaille.
Näkemykseni mukaan vielä 1990-luvun ja sitä aiemmissa ohjeissa journalistien omille käsityksille asioiden tilasta ei annettu ikään kuin lupaa, kuten nykyisin. Toimitusten ideaali tehtävänä näyttäisi olleen tiedon ja erilaisten vaihtoehtoisten näkemysten välittäminen, jotta suuri yleisö voisi tehdä suvereenisti johtopäätöksiä asioiden tilasta.
Järjestö- ja puoluelehdissäkin erilaisten talon sisäisten kilpailevien linjausten tulisi saada sopivasti palstatilaa. Kiistojen pitäisi olla näkyvillä eikä ainakaan toimitusten tulisi suostua ylläpitämään illuusiota jostain asioiden ihannetilasta, saati konsensuksista oikeastaan millään elämän osa-alueella, joihin olisi mahdollisuus päästä pian ilman häiriköiviä toisinajattelijoita.
Journalismin perimmäinen tavoite isossa kuvassa on mielestäni muuttunut 2000-luvulla, enkä pidä kehityksen suunnasta.
Journalistin ohjeiden johdantolauseet kuuluvat syksyn 2024 päivityksen jälkeen näin: ”Sananvapaus on demokraattisen yhteiskunnan perusta. Hyvä journalistinen tapa perustuu jokaisen oikeuteen vastaanottaa tietoja ja mielipiteitä.”
Vertaan nykyistä johdanto-osaa Suomen Sanomalehtimiesten Liiton liittovaltuustossa vuonna 1992 julkaistujen ohjeiden vastaavaan kohtaan: ”Hyvän journalistisen tavan perustana on kansalaisten oikeus saada oikeita ja olennaisia tietoja, joiden avulla he voivat muodostaa totuudenmukaisen kuvan maailmasta ja yhteiskunnasta.”
Väitän, että tämän vuosituhannen aikana päivitetyt ohjeet ovat antaneet mediaväelle selkänojaa vähintäänkin vihjailevaan, ajan hengen mukaiseen mielipiteiden ohjailuun erilaisten journalististen tekstien yhteydessä, valikoitujen kuvien ja asiantuntijoiden kera. Lopputuloksena vastaanotan, kiitos päivitettyjen oikeuksieni, alinomaa jopa vahvoja toimittajien omia näkemyksiä ilman oikeutta jäädä ihan omassa rauhassa muodostamaan kantaani maailman menoon.
Mielestäni melkein kaikki tässä maailmassa on ”poliittista” ja kaikki konsensukset ovat aina konfliktuaalisia mukaillakseni meillä huonosti tunnettua yhteiskuntafilosofi Chantal Mouffea. Myös tieteen kysymyksenasettelut ja johtopäätösten teko ovat poliittisia, siis haastettavissa olevia. Aina on vaihtoehtoisia tapoja suhtautua todellisuuteen. Tuota moninaisuutta toimittajien tulisi intohimoisesti peilata ja jättää johtopäätösten teko viestimien seuraajille.
Jouko Siirilä
YTM, pitkän linjan journalisti
Janakkala/Ähtäri