Eduskunnan oppositiopuolueet esittelivät vaihtoehtoiset budjettinsa vuodelle 2025. Nämä budjetit ovat ikään kuin kooste siitä, mitä puolueet tekisivät ensi vuonna eri tavalla suhteessa hallituksen budjettiin, mikäli saisivat ihan itse päättää ilman monipuoluepolitiikan väistämättä aiheuttamia rajoituksia.
Tavallaan ymmärrän sen, että oppositiopuolueet eivät kykene perkaamaan koko budjettia eikä se olisi ehkä mielekästäkään, mutta varsinkin pääoppositiopuolueiden SDP:n ja keskustan vaihtoehtobudjetit ovat hyvin kosmeettisia muutoksia suhteessa hallituksen politiikkaan. Metelistä päätellen voisi kuvitella, että suurin piirtein kaikki tehtäisiin toisin kuin hallitus nyt tekee.
Vasemmistoliiton budjetti oli sentään rohkeasti erilainen ja puolueen näköinen.
SDP ja keskusta eivät esimerkiksi puuttuisi mitenkään kritisoimaansa yleisen alv-kannan korottamiseen. Keskusta syyttää hallitusta himoverottamisesta, mutta verottaisi itse kokonaisuudessaan melkein puoli miljardia enemmän.
Samoin nämä puolueet laittavat valtavasti uskoa siihen, että Suomen talous korjaantuu valtavalla määrällä maahanmuuttajia. Eihän näillä puolueilla ole keinoja työllistää edes jo nyt Suomessa olevia henkilöitä.
On puhuttu jopa 40 000 uudesta maahanmuuttajasta vuodessa. Kaikkien tulijoiden pitäisi olla sellaisia, jotka olisivat jotenkin nettovaikutukseltaan positiivisia kansantaloudelle. Melkoisen utopistinen ajatus! Emme tarvitse maahamme sosiaaliturvan varassa eläviä ulkomaalaisia vaan itsensä työllä elättäviä ammattiosaajia.
Ottawan sopimus ja jalkaväkimiinat ovat nousseet keskustelunaiheeksi Puolustusvoimain komentajan Janne Jaakkolan avauksen jälkeen.
Yllättävän monet kansanedustajatkin alkavat olla sitä mieltä, että maamiinat kieltävästä sopimuksesta tulisi irtautua puolustuskykymme parantamiseksi. Perussuomalaiset ovat olleet tätä mieltä jo vuonna 2011, kun äänestivät sopimukseen liittymistä vastaan. Tämä linja ei ole muuttunut.
Mielestäni koko ajatus liittymisestä tähän sopimukseen on ollut alkujaankin täysin älytön. Asiaa on ehdottomasti arvioitava uudelleen muuttuneen turvallisuusympäristön vuoksi.
Pian on adventin aika ja ihmiset alkavat valmistautua jouluun, valon juhlaan. Saamme laulaa Hoosiannaa ja sytyttää kynttilöitä. Lapset harjoittelevat joulujuhliin näytelmiä ja musiikkiesityksiä.
Joulurauhan julistaminen aattona, on itselleni merkkinä siitä, että on aika rauhoittua ja antaa joulun tunnelman viedä mennessään.
Kun ikää on karttunut, huomaa sellaisen tosiasian, että vuosikello tikittää paljon nopeammin kuin nuorempana. Pappani sanoi aikoinaan, että kun tulet vanhaksi, aina on tulossa joko joulu tai juhannus. Tämän asian olen pannut merkille.
Tämä on viimeinen kolumnini tänä vuonna, joten haluan lopuksi toivottaa kaikille lukijoille rauhallista adventin- ja joulunaikaa. Pidetään huolta toisistamme.
Anne Rintamäki
PS:n kansanedustaja Vaasasta