Kansanedustajat tekivät jouluna välirauhan ainaisen riitelyn ja piikittelyn keskellä. Ainakin siltä se näytti. Symbolinen joululahja kiersi edustajalta toiselle puoluekannasta ja näkemyseroista riippumatta (Yle 23.12.). Kunpa tällaista toisen ymmärtämistä näkisi joskus esimerkiksi eduskunnan kyselytunneilla. Toisaalta samalla paljastui teatteri, jota eduskunta meille esittää. Vastaus siihen, oliko lahjan antaminen pelkkää bluffia vai ovatko eduskunnan kyselytunnit naljailuineen teatteria, jää jokaisen päätettäväksi. Ehkä ne ovatkin lopulta molemmat pelkkää teatteria. Ihminen kuitenkin kohtasi ihmisen. Se on näköjään eri asia, kun kansanedustaja kohtaa kansanedustajan.
Eduskunnan toiminta näyttää ulospäin koko ajan enemmän kamppailu-urheilulta, jossa pelivälineenä on ilkeä mieli ja terävä kieli. Eduskunta on kyselytuntien taisteluareena, jossa joukkueet ja yksilöt taistelevat kuin yllytettyinä verissäpäin äänestäjien suosiosta. Kun ottelu on käyty, kätellään, hymyillään ja ollaan taas kavereita. Näinhän tapahtuu urheilussakin. Kuulopuheiden mukaan riitapukarit istuvat sulassa sovussa eduskunnan kahvilassa kuin työkaverit missä tahansa työpaikalla, kun yleisö ja kamerat ovat poistuneet paikalta.
Kaikki puolueet ajavat ymmärrettävästi omien eturyhmiensä etua. Se voisi tapahtua myös sivistyneesti. Toinen näkee keinona toiselta ottamisen, kun taas toinen näkee tärkeämpänä toisen auttamisen edellytykset, mm. työn tuottavuuden ja yrittämisen kannattamisen. Molemmilla on tarkoitus tehdä hyvää. Siitähän tässä on viime kädessä kysymys. Jos halua ja kykyä olisi, sen voisi tehdä vääristelemättä ja nälvimättä. Ikävä kyllä monet kansanedustajat löytävät kannattajansa rumilla keinoilla. He eivät ole parhaita omien eturyhmiensä valvojia. Meillä äänestäjillä kun on valta tehdä heistä entisiä kansanedustajia.
Toivottavasti joulun sanoma leviää edes vähän jokaiseen päivään eduskunnassa ja mediassa. Liian usein keskustelu menee henkilötason nokitteluksi. Ikävä kyllä pelkään, että näin tulee jatkumaan, varsinkin kun vaalit lähestyvät. Mitähän jos me äänestäjät päättäisimmekin, että jättäisimme äänestämättä rääväsuisimpia ja ilkeimpiä ehdokkaita puoluekannasta riippumatta.
Medialla olisi kärkevän vastakkainasettelun estämiseksi keinot, mutta se ei ota niitä käyttöönsä. Päinvastoin, se haluaa ruokkia riitelyä, yllyttää, verovaroilla toimivaa Yleä myöten kiljuvine otsikoineen esittämällä asiat niin, että poliitikkojen väliset erimielisyydet jalostetaan lukijoille ja kuulijoille moninkertaisiksi.
Riitely kiinnostaa suurta yleisöä ja myy, ei niinkään yhteisen hyvän näkeminen. Yhteinen hyvä kun ei ole nykyisin kiinnostava uutinen. Me kaikki olemme median vietävissä ja pidämme yllä yhä kärjistyneempää uutisointia. Vaikka joulu jäi jo taakse, täytyy silti toivoa joulun hengen syntymistä puolueiden ja ihmisten välille, vaikka ollaankin eri mieltä asioista, jotka ovat kuitenkin niin maallisia. Emme tarvitse huonosti käyttäytyvää, loukkaavaa ja toisia kunnioittamatonta näyteltyäkään teatteriesitystä, kun kysymys on yhteisten asioiden hoitamisesta.
Meillä äänestäjillä on nyt aikaa yli vuosi ja yksi joulukin välissä asettua joulutonttujen asemaan tarkkailemaan nykyisten kansanedustajien ja kansanedustajaksi pyrkivien ehdokkaiden käyttäytymistä, kykyä aitoon, toisia kunnioittavaan vuorovaikutukseen ja rakentavaan yhteistyöhön.