Nälkä. Yksi sana pitää sisällään paljon. Ruokajakelun jono kasvaa kasvamistaan talvisena iltapäivänä jouluviikolla. Ovet avautuvat kahdelta, ja ensimmäiset ovat saapuneet jonoon jo aamukahdeksalta.
Helluntaiseurakunnan jouluruokajakelussa on varauduttu 350 henkilön tuloon. Tarkkaa määrää on vaikea arvioida, koska paikalle voi tulla kuka vaan. Ovien takana käykin kuhina. Jonossa on yksinäisiä, pariskuntia, nuoria, vanhuksia, lapsiperheitä. Ihan tavallisia ihmisiä. Paikalle on saapunut satoja ihmisiä, joista valtaosa on ukrainalaisia.
Aihe on arka. Moni ei halua haastatteluun. Muutamia kommentteja he kuitenkin ovat valmiita antamaan.
– Tällä on todella iso merkitys meille, etenkin näin joulun alla, iäkäs rouva toteaa puoliso vierellään.
Jonossa oleva Jani Kortesluoma kertoo, että hänet toi paikalle nälkä. Hän harmittelee pitkää jonoa, koska paljasta päätä paleltaa pakkasessa. Kortesluoman tuttava Matti Rajamäki värjöttelee kauempana jonossa. Hän kertoo, ettei ole käynyt ruokajakelussa kahteen viikkoon. Nyt hän tuli hakemaan jouluruokaa.
– Tällä on suuri merkitys. Olen aina antanut arvon ja kiittänyt. Ei pärjää millään, jos ei ole rahaa, kun mistään ei tule mitään. Tällainen pitää käyttää hyväksi, kun täältä kerran ruokaa saa, Rajamäki sanoo.
Jouluruokaa sadoille ihmisille
Lakeuden ruoka-apu ry:n vetäjä ja Seinäjoen helluntaiseurakunnan diakoniatyöntekijä Tommi Merivirta kertoo, että ruokajakelussa käy normaalisti noin 200 henkilöä joka arkipäivä. Erityiseen jouluruokajakeluun he varautuivat ekstraruoilla. Lisäksi pöydissä on lahjapaketteihin käärittyjä villasukkia, lapasia ja pipoja sekä muita erikoistuotteita, kuten shampoita.
– Tavaraa on kerätty muutaman viikon ajan tätä päivää varten. Niitä on saatu lahjoituksina kaupoilta, yrityksiltä sekä yksityisiltä. Toivottavasti ruoat riittävät. Väkeä on todella paljon.
Merivirran mukaan ruoka-avun tarve on lisääntynyt merkittävästi maailmantilanteen vuoksi.
– Ruoan hinta on noussut älyttömästi, ja valtaosa meillä käyvistä on tällä hetkellä ukrainalaisia. Täällä on pääasiassa asiakkaita, jotka meillä muutenkin käyvät. Heille tästä on tiedotettu erikseen, hän jatkaa.
Rauhaa ja iloa sisimpään
Matti Tampio on yksi ruokajakelun vapaaehtoisista. Hän on ollut vaimonsa kanssa ringissä jo lähes kymmenen vuotta. Vapaaehtoistyön hän kertoo olevan antoisaa.
– Eläkkeellä kun olen, tänne on kiva lähteä ja samalla auttaa toisia. Tämä antaa kivan rauhan ja ilon sisimpään, Tampio kehuu.
Ruoka-avulla on Tampion mukaan juuri nyt erityisen suuri merkitys.
– Täällä käy paljon ukrainalaisia, ja kun tietää, millaisista oloista he tulevat, heitä on hyvä auttaa. Tietysti täällä on myös paikallisia. Esimerkiksi monilla eläkeläisillä rahat ovat loppu, koska lääkkeet, asuminen ja sähkö kaikki ovat kallistuneet. Moni sanoo suoraan, että olisivat pulassa, ellei täältä saisi ruokaa, Tampio kertoo.
Tampio kiittelee vuolaasti yrityksiä, jotka lahjoittavat säännöllisesti ruokaa jaettavaksi. Tällaisia yrityksiä ovat esimerkiksi Atria ja Juustoportti.
– Soisin tämän jatkuvan. Leipäjonot tuntuvat ylipäätään pahalta, kun ajattelee, että Suomi on hyvinvointivaltio. Eriarvoisuus on todella suurta nykyään. Toisilla ei ole mitään, toisilla on hyvin rahaa, asunnot ja kaikki, hän pohtii.
Tampion mukaan helluntaiseurakunnan tiloissa järjestettävään ruokajakeluun on helppo tulla, eikä kukaan lähde pois tyhjin käsin.
– Kynnys pidetään matalana, että jokainen apua tarvitseva uskaltaa tulla. Täällä keneltäkään ei kysytä, kuka olet, mistä tulet ja millaiset tulosi ovat. Ruoka-apua voi hakea anonyyminä. En usko, että kukaan tulee hakemaan ruokaa, ellei ole todellinen tarve.