Muutaman kuukauden ikäinen lapsi katselee maailmaa suurilla silmillään hänen pienet sisarensa äidin helmoissa. Pieni lapsi on turvallisesti äitinsä sylissä, mutta hän vaistoaa äidin huolen. Heidät on häädetty kotimaastaan sodan jaloista. Isä on rintamalla. Elääkö hän vielä? Nyt heidät on häädetty tilapäisestä turvapaikastaan, koska sama roistovaltio lähettää rajalle mieshenkilöitä, jotka sijoitetaan tähän paikkaan.
Tällaista maailmaa me elämme nyt. Nämä pienet lapset äitinsä kanssa ovat paenneita sodan uhreja. Heitä on mieron tiellä ainakin puoli miljoonaa tällä kertaa. He kohtaavat ymmärtämättömän, kummallisen uhkaavan maailman kuka missäkin. Heidän kotinsa on ammuttu pölyksi.
Kyllä me puhumme ja olemme viisaita. Mutta emme pysty parempaan. Emme ole oppineet mitään aikaisempien sotien kauheuksista. Terroristivaltioksi ryhtynyt Venäjä, Kiinan tekonauravat johtajat.
Oikeasti tätä maailmaa hallitsee edelleenkin pelkkä pahuus. Omaa etua ajava äärimmäinen julmuus.
Matti Nikkilä
Liminka