Kertokaa minulle, mikä nyt oikein hiertää. Miksi kahden äidin perheen toinen osapuoli ei saa tunnustaa lasta omakseen neuvolassa? Miksi kaksi isää ei voi muodostaa lapsiperhettä tai miksi mies ei voi olla äiti?
”Äidiksi tullaan synnyttämällä, se on luonnon sanelema juttu”, lausuttiin eduskunnassa kun käsiteltiin äitiyslakia. Mutta entäs isäksi? Kuultiin myös että koko laki on ”Aikuisten halua saada vanhemman titteleitä ja ajaa yli luonnon tosiasioiden.” Hankkikaa nyt omat elämät ja keskittykää niihin! Vaikeaa lukea ja kuunnella loukkaantumatta tällaisia perheitä, äitiyttä ja isyyttä näin syvästi halventavia kommentteja.
Olen ottanut rohkeasti vastaan haasteen saadessani lapsia. Toivon, että pystyn välittämään heille kyvyn tulla suvaitsevaisiksi, rakastaviksi, kunnioittaviksi, oikeudenmukaisiksi, tasa-arvoisiksi kansalaisiksi ja näyttää ihmisten hyvyyden ja kauneuden, mutta vaikealta se tuntuu tällaisen tietämättömyyden ja ennakkoluuloisten käsitysten vallitessa. Kukaan ei toivo omien lastensa joutuvan kohtaamaan mitään kärsimystä yhteiskunnan taholta vain sen vuoksi, että ovat syntyneet maailman parhaaseen perheeseen.
Itse en ole kumpaakaan lasta kohdussani kantanut enkä siis synnyttänyt. Heissä ei ole soluakaan geneettistä perimääni, mutta molemmat ovat minun lapsiani, ja minä olen 100-prosenttisesti heidän äitinsä. Kumpikin lapsi on hartaasti toivottu, vakaasti tehty ja hyvin suunniteltu. Kummankin syntymä on ollut mykistävä suuri ihme.
Jouluna Jumala syntyi, paras poika pakkasella.
Enkeli ilmoitti neitsyt Marialle, että hän tulisi synnyttämään pojan, vaikka oli neitsyt – tämä oli ihme!
Nykytermein sanottuna Jeesuksen perhe olisi kolmiapilaperhe. On biologinen isä, sosiaalinen isä ja kohdussa kantaja.
Joosef oli aikaansa edellä, esimerkillisen hieno mies. Hän ei hylännyt Mariaa, vaan jäi tämän rinnalle, vaikka tiesi tämän olevan raskaana, vaikkakaan ei hänen siemenestään. Hän kasvatti poikaa kuin omaansa. Joosef tiesi, etteivät geenit tee vanhemmuutta, vaan tahto olla vanhempi.
Jeesuksen tapaan 10 prosenttia suomalaisista lapsista ei ole sen isän lapsi, jonka kanssa he elävät. Ja miten uskomattoman hienon pojan, Jeesuksen, Maria ja Joosef saivatkaan, se tiedetään. Humaanimpaa, suvaitsevampaa ja parempaa ihmisten erilaisuuden puolestapuhujaa en maailman historiasta tiedä. Hänestä on esikuvaksi meille kaikille.
Jouluevankeliumi luetaan taas monessa kirkossa ja kodissa tulevien viikkojen aikana. Hyvä niin, se on kaunis ja koskettaa vuodesta toiseen. Enkeli ilmoittaa suuresta ihmeestä. Sen tiedon edessä ei voi muuta kuin hiljentyä ja herkistyä. Seimiasetelma symboloi meille perheen pyhyyttä.
Yhden tulkinnan mukaan lisääntymisen ja maan täyttämisen katsotaan olevan vain heteroseksuaalisen ydinperhemallin etuoikeus. Julmaa – mutta tulkintaa. Uuteen elämään tarvitaan munasolu ja siittiö, sen me kaikki tiedämme, mutta se kuinka ne kohtaavat, on jokaisen perheen oma asia. Annetaan me vain ihmeiden tapahtua.
Liisu Aurasmaa
kirjoittaja on Seinäjoen kaupungin- teatterin näyttelijä.