Jou­lu­kir­kos­sa su­jau­tet­tiin pläk­ki­lyh­ty hameen alle läm­mit­tä­mään – Sei­nä­joel­la su­kel­le­taan pläk­ky­rien his­to­riaan

Pläkkipeltinen joulukuusi on pläkkyrin taidon- ja luovuudennäyte. Parimetrisen kuusen on tehnyt pläkkyrisuvun poika, Ilpo Karinen, oman perheensä käyttöön. Koristeet ovat pienoismalleja leluista ja suosituista käyttöesineistä. Kuusessa on aidot kynttilät.

Kuva: Taito Etelä-Pohjanmaa ry

Kun taidenäyttelyn nimessä on kaksi monelle vierasta murresanaa, on syytä aloittaa juttu kertomalla, mistä on kyse näyttelyssä Fyrrykyröön pläkkyrit – perinneammatin juurilta nykypäivään.

Fyrrykyröö on Vähänkyrön lempinimi. Fyrry puolestaan tarkoittaa lasten leluna käyttämää hyrrää. Hyrrän eli siipipyörän saa pyörimään pilliä puhaltamalla. Nykyään fyrry-hyrrä on lähinnä koriste.

Fyrryjä valmistavat pläkkyrit eli peltisepät pläkkipellistä eli tinalla päällystetystä ohuesta peltilevystä. Pläkkyri juottaa muotoilemansa peltiosat yhteen tinalla ja kuumennetulla kolvilla. Tärkeitä työvälineitä olivat ennen vanhaan erilaiset muotit, puuvasarat ja peltisakset.

Pläkkyri on yksi Suomen vanhimmista ammateista. Heidän valmistamistaan astioista on merkintöjä vähäkyröläisten perunkirjoissa jo 1700-luvulla.

1900-luvun alussa Vähässäkyrössä oli sata pläkkiseppää. Nykyään ammattipläkkyreitä on pitäjässä kaksi:  Esa Åkerman ja Kari Gråholm.

Pläkkilyhty on pohjalaisen designin ja käsityöperinteen klassikko.

Kuva: Miia Pikkumäki

Pläkkilyhty tunnetuin

Kaiken kansan tietoisuuteen pläkkyrituotteet tulivat markkinoita kiertävien pläkkyreiden ansiosta.  Armeijan käyneet tunnistavat Vähässäkyrössä valmistetut sotilaiden ruokapakit.

Nykyajan tunnetuin pläkkituote lienee kartion muotoinen, tavallisesti muutaman kymmenen senttiä korkea pläkkilyhty. Sen sisään laitetaan kynttilä, jonka valo tuikkii pienistä rei'istä. Edelleen tarpeellisia käyttöesineitä ovat esimerkiksi kannut, mukit, suppilot ja piparkakkumuotit.

Pläkkiseppien töitä, työkaluja ja historiaa esitellään laajasti Pläkkyrimuseo Fyrryssä Vähäkyrössä. Nyt käsityöperinteeseen voi tutustua Kalevan Navetassa Seinäjoella. Näyttelyn yksi omaleimaisimmista töistä on pläkkipellistä valmistettu parimetrinen joulukuusi.

Joulukuusi on näyttävä ilmestys ja kaikkine koristeineen oikea pläkkyrin taidon- ja varsinkin luovuudennäyte. Kuusen on tehnyt "pläkkyrisuvun vesa", muusikko Ilpo Karinen. Karinen on valmistanut sen oman perheen käyttöön, itse suunnitellun mallin mukaan.

Uniikki joulukuusi asetetaan joka vuosi esille. Kuusen korkeus on  210 senttimetriä lattiasta mitattuna. Kuusessa on erilaisia joulukoristeita, jotka on myös valmistettu pläkkipellistä.

– Osa koristeista on maalattu, kuten myös aikanaan osa tuotteista maalattiin. Maalatut koristeet ovat pääosin pienoismalleja lasten leluista. Pläkkipellin väriset koristeet taas ovat aikoinaan suosittujen käyttötuotteiden pienoismalleja, kuten raastinrauta, lyhty tai kuppi.

Saksasta Suomeen

Peltisepäntaito saapui Suomeen Saksasta 1700-luvun alussa, kun Englannissa oli löydetty suuria tinakaivoksia. Materiaali saapui Suomeen meriteitse Saksasta, Ruotsista ja Norjasta.

– Vähäkyröläisten perunkirjoissa alkaa löytyä mainintoja pläkkiastioista 1700-luvun loppupuolella. Pitäjän kirkkoon hankittiin ensimmäinen pläkkilyhty vuonna 1771, tietää Seinäjoen näyttelyä suunnitellut Vaasan kaupungin Vähänkyrön aluepalveluiden työntekijä Helena Alanen.

Valonlähteen lisäksi lyhdyillä oli kirkonmenoissa nykyajan silmin katsottuna hauska tehtävä:

– Naiset käyttivät pläkkilyhtyjä lämmittimenä kirkossa ja matkan aikana kirkkoreessä. He pistivät lyhdyn hameidensa alle. Varmaankin se lämmitti mukavasti, kun joulukirkkoon osallistuttiin entisajan kovista pakkasista huolimatta, Alanen kertaa lukemaansa.

Helena Alanen puhaltaa maailman suurimpaan fyrryyn.

Kuva: Suvi Aho

Muovi syrjäytti pläkin

Vähäkyrö oli 1800-luvulla Suomen tiheimmin asuttu maalaiskunta. Koska peltoa ja metsiä ei riittänyt kaikille, yrittäminen oli hyvä vaihtoehto. Pläkkyrit myivät tuotteitaan markkinoilla ympäri Suomea.

Pläkkitavaroiden tuotannossa elettiin kukoistuskautta 1920-luvulta 1960-luvulle. Peltiä työstettiin 65 verstaassa ympäri Vähäkyröä. 1900-luvulla tuhatkunta henkilöä eli peräti 30 prosenttia vähäkyröläistä ansaitsi leipänsä joko pläkkitavaroiden valmistuksella tai myynnillä.

Muovi alkoi syrjäyttää pläkkituotteita 1960-luvulla.

–  Pläkkyrit joutuivat kasvokkain globaalin kilpailun kanssa hyvin varhain. Pläkkipelti oli oman aikansa lapsi, ja työväki alkoi hakeutua paremmin palkatuille aloille, Alanen selvittää.

– Muovituotteiden terveyshaitoista puhutaan paljon. Se tekee pläkkituotteista taas houkuttelevan vaihtoehdon, Alanen pohtii.

Teräslevy taipuu pläkkyrin sormissa niin taide- kuin käyttöesineiksikin.

Kuva: Taito Etelä-Pohjanmaa ry