Ukrainan mahdollisen aselevon tai rauhansopimuksen yhteydessä on puhuttu paljon muun muassa alueluovutuksista tai turvatakuista. Vähemmälle huomiolle ovat jääneet ne kymmenet- tai jopa sadattuhannet ukrainalaiset lapset ja nuoret, joita pidetään vastoin tahtoaan joko Venäjällä tai sen miehittämillä alueilla Ukrainassa.
Lasten palauttamisessa avustavan ukrainalaisen lasten oikeuksien järjestöverkoston UCRN:n hallituksen puheenjohtajan Daria Kasianovan kanta mahdolliseen rauhansopimukseen tarvittavasta lapsia koskevasta kirjauksesta on selvä:
– Tämä ei ole toiveemme vaan vaatimuksemme, että kaikki ukrainalaislapset voisivat palata Ukrainaan – tai jos ei Ukrainan alueelle niin turvalliseen kolmanteen maahan, jossa voidaan kunnolla selvittää, mitä lapset itse todella haluavat, Kasianova sanoo.
STT haastatteli Kasianovaa Kiovan liepeillä Irpinissä, minne hän ja monet muut Donetskin asukkaat pakenivat Itä-Ukrainasta vuoden 2014 jälkeen. Irpin on kuuluisa räjäytetystä sillastaan, joka osaltaan pysäytti venäläisten etenemisen Kiovaan keväällä 2022.
Ukrainan hallituksen virallisen arvion mukaan liki 20 000 ukrainalaista lasta on karkotettu tai siirretty vastoin heidän omaa tahtoaan Venäjälle.
– Olen varma, että todellinen määrä on paljon suurempi. Erityisesti (Ukrainaan palautetut) teini-ikäiset kertovat aina ystävistään, jotka haluaisivat palata Ukrainaan, Kasianova kertoo.
Lapsen paras aina etusijalla
Käsitystä suuremmasta määrästä vahvistaa Venäjän lapsiasiainvaltuutetun Marija Lvova-Belovan lausunto kesältä 2023. Sen mukaan Venäjälle oli tuolloin saapunut Ukrainasta yli 700 000 lasta – Lvova-Belovan mukaan pääosin vanhempiensa kanssa.
Kasianovan mukaan havaintoja ukrainalaislapsista on tehty Venäjältä aina Murmanskia ja Novosibirskiä myöten.
Hän sanoo, että noin 1 200 lasta on saatu palautettua Ukrainaan. Hän muistuttaa, että kyseessä ei ole vain aiempien vääryyksien korjaaminen, vaan pakkosiirtojen uhka jatkuu yhä. Venäjän kontrolloimilla alueilla elää hänen mukaansa noin 1,6 miljoonaa ukrainalaista lasta, jotka ovat Kasianovan mukaan kaikki vaarassa tulla siepatuksi tai pakkosiirretyksi.
Lasten palauttamisen keinot ja menetelmät ovat olleet Kasianovan mukaan moninaisia. Asiakirjojen laatimisen jälkeen Venäjälle tai miehitetyille alueille on voitu lähettää oikeusavustaja tai lapsen äiti tai isoäiti – ukrainalaisilla miehillä ei luonnollisesti ole Venäjälle mitään asiaa sodan aikana.
Venäjälle meno ja tiedon saaminen sieltä on kuitenkin koko ajan vaikeutunut ja käynyt viime kuukausina lähes mahdottomaksi.
Ukrainan SOS-Lapsikylä -järjestöä niin ikään johtava Kasianova korostaa, että he ajattelevat lopputuloksesta riippumatta aina lapsen parasta. Joissain tapauksissa Ukrainassa laitoksissa eläneet lapset, joilla ei ole perhettä Ukrainassa, valitsevat nuorina aikuisina jäämisen Venäjälle.
– Me toteamme sitten, että olkoon niin, Kasianova sanoo.
Eräässä tapauksessa Venäjälle lastaan noutamaan mennyt äiti päättikin olla palaamatta.
– Se oli hänen ratkaisunsa. Meidän kannaltamme on tärkeintä, että äiti ja (3–4-vuotias) lapsi ovat yhdessä, Kasianova sanoo.
Hänen mukaansa oleellisinta on lapsen aidon tahdon selvittäminen, ja se voi olla Venäjän propagandan jyllätessä vaikeaa. Esimerkiksi venäläisissä kouluissa ukrainalaislasten indoktrinaatio on voimakasta, ja heille jopa annetaan Venäjän passit.
– Olen viestinyt palautettujen lasten kanssa, ja jotkut kertoivat olleensa varmoja, ettei Ukrainaa ole enää edes olemassa, Kasianova kertoo.
Siksi hän puhuukin johonkin turvalliseen kolmanteen maahan perustettavan keskuksen puolesta, jossa lasten tahto olisi mahdollista paremmin selvittää.
Turvaan lähettäminen olikin hylkäämistä
Myös lasten päätymisestä venäläisten hoteisiin on monenlaisia tarinoita. Osa heistä on ollut valmiiksi orpoina laitoksissa Ukrainan alueilla, jotka venäläiset valtasivat, tai sitten toinen tai molemmat vanhemmista saivat surmansa pommituksissa.
Ehkä traagisimpia ovat tapaukset, joissa vanhemmat lähettivät sodan alussa lapsensa suurista kaupungeista maaseudulle isovanhempien tai muiden sukulaisten luo, koska luulivat lasten olevan siellä paremmassa turvassa. Sitten lapset jäivätkin Venäjän miehitysvallan jalkoihin ja joutuivat vaaraan tulla siirretyksi muualle.
Kasianova kertoo monien vanhempien olevan selvästi häpeissään siitä, että tulivat lähettäneeksi lapsensa turvattomiin oloihin. Palautetut lapset puolestaan syyttävät usein vanhempiaan, koska eivät ymmärrä, miksi vanhemmat hylkäsivät heidät.
– Siinä on hyvin vaikea sovintoprosessi edessä, Kasianova myöntää.
On myös tapauksia, joissa lapset tekevät täydellisen irtioton vanhemmistaan. UCRN:n sivulla kerrotaan Marynasta (nimi muutettu), jonka perhe muutti sodan alettua Ukrainasta Venäjälle. Tultuaan täysi-ikäiseksi Maryna halusi muuttaa isoisänsä luo Ukrainaan, minkä Venäjä-mieliset vanhemmat yrittivät estää. Ukrainalaisen järjestön avustuksella Maryna, 18, pääsi lopulta isoisänsä luo tämän vuoden helmikuussa.
Kasianovan mukaan ukrainalaisjärjestöt erottelivat aluksi Venäjän alueelta ja miehitetyiltä alueelta olevien lasten tapaukset toisistaan, mutta enää eroa ei ole ollut tarpeen tehdä.
– Monesti miehitetyiltä alueilta palauttaminen on vaikeampaa kuin itse Venäjältä, koska se (Itä-Ukraina) on sotatoimialuetta, jossa kontrolloidaan tarkasti lapsia – ja palata täytyy kuitenkin Venäjän tai Valko-Venäjän alueen kautta, Kasianova huomauttaa.
Kansainvälinen rikostuomioistuin ICC antoi maaliskuussa 2023 pidätysmääräykset Venäjän presidentistä Vladimir Putinista sekä lapsiasiainvaltuutettu Lvova-Belovasta epäiltyinä lasten pakkosiirroista Ukrainan miehitetyiltä alueilta Venäjälle.