Oletko raskaana? Tämä kysymys nousee listani ehdottomaan kärkeen sarjassa "kysymykset, joita ei olisi koskaan pitänyt kysyä". Se on kysymys, jonka vaarallisuuden suurin osa jo tiedostaa, mutta turhan usein se edelleen sammakkona suusta ulos pulpahtaa.
Ellet ole varma, että henkilö on viimeistään huomenna synnytyssaliin lähdössä, jätä kysymättä. Aina on olemassa mahdollisuus, että kesän grilliherkut ovat sijoittuneet sopivasti juuri tuohon keskivartalon ympärille. Ja tällaisen tapauksen ollessa kysymyksessä, voit olla varma että pirskot naisen itsetunnon tuhannen päreiksi.
Erityisen pahan tilanteesta tekee se, jos kysyjänä on toinen nainen. Meidän pitäisi tietää paremmin. Kyllä raskaana oleva asian itse kertoo, kun aika on kypsä.
Oletko raskaana? -kysymys ei ole vaarallinen ainoastaan naisen fyysisen itsetunnon kannalta. Fyysisiä piirteitä pahempi tilanne on, kun kysymyksen tiputtaa jollekin lapsettomuudesta kärsivälle.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) mukaan tahattomasta lapsettomuudesta kärsii jossain elämänsä vaiheessa jopa noin joka viides suomalaisista pareista.
THL:n tilastoista selviää, että pelkästään aloitettujen hedelmöityshoitojen määrä kasvoi hieman vuosina 2014–2015.
Vuonna 2014 aloitettiin 13 700 hedelmöityshoitoa, mikä on prosentin enemmän kuin vuonna 2013. Ennakkotietojen perusteella hoitojen määrä kasvoi 2,6 prosenttia vuonna 2015.
Sitten ovat vielä oma lukunsa he, jotka eivät yksinkertaisesti lapsia halua.
Näillä omasta tahdostaan lapsettomilla tuohon perheen perustamista koskevaan kysymykseen vastaaminen on erityisen vaikeaa. "Ei, en halua lapsia" -vastaus saattaa saada kahvipöydässä kysymyksen esittäjälle pullan väärään kurkkuun. "Miksi et, sehän on naisen tehtävä".
Naisen elämä on täynnä kysymyksiin vastailua.
Seurustelun vakavoituessa alkaa varsinkin suvun puolelta sadella uteluita siitä, koskahan häitä tanssitaan ja joko oma tupa on rakenteilla. Sitten seuraa luontevana jatkumona nämä perheenperustamista koskevat kysymykset.
Eivät nämä utelut suinkaan lopu siihen, kun perheeseen on lapsi syntynyt. Vähintään vuoden sisään alkaa utelu siitä, koska seuraava lapsi on tulossa.
Tässäkin kohtaa on syytä toppuutella. Kaikki nuo edeltävät esimerkit pätevät myös toisen lapsen kohdalla: raskauskilot eivät karise kaikilta aivan yhtä nopeasti kuin supertähdiltä, toinen lapsi ei välttämättä tulekaan niin helposti kuin ensimmäinen, eivätkä kaikki yksinkertaisesti halua kuin yhden lapsen.
Minulla on ystäviä, jotka eivät halua lapsia lainkaan.
Eräs hyvin laiha ystäväni laihdutti taannoin itsensä alipainoiseksi "oletko raskaana?" -kommentin jälkeen. Onneksi hän tuli järkiinsä ja katsoi itseään peilistä.
Lähipiirissäni on lapsettomuudesta pitkään kärsineitä. Kaksi ystävääni sai keinohedelmöityksestä avun lapsettomuuteensa. Voin vain kuvitella, miltä heistä tuntuu, kun udellaan mahdollisesta seuraavasta lapsesta.
Minua on siunattu yhdellä lapsella. Rehellisesti voin sanoa, että en vielä tiedä haluanko toista, puhumattakaan siitä suodaanko sitä minulle.
Jos asiasta on aivan pakko kysyä, niin "onko teillä toiveissa saada lapsia?" voisi olla ihan asiallinen tapa sen esittää.
KATI KATAJAMÄKI