Joskus aivan arkinen uutinen tavoittaa tahattomasti jotain arvokasta. MTV kirjoitti viime viikolla uutisen Twitter-riidasta. Jostain syystä osuin uutisen äärelle ja vaikutuin sen silloisen version viimeisistä virkkeistä:
”Keskustelu velloi puolin ja toisin syyttelevänä vielä useamman twiitin verran. Myös ulkopuoliset osallistuivat väittelyyn ahkerasti. Kumpikaan osapuoli ei tähän mennessä ole ottanut takaisin sanojaan tai pyytänyt anteeksi.”
Kuinka luontevasti ja kauniisti kerrottu tyhjänpäiväisyys. Ja tuossa tyhjänpäiväisyydessä on kuitenkin isketty aikamme ytimeen. Nuo 27 MTV:n viihdetoimituksen kirjoittamaa sanaa olisi syytä hakata kiveen, kaivertaa puuhun ja polttaa nahkaan. Ne saavat jäädä jälkeemme kertomaan ihmisille ajanlaskumme kolmannen vuosituhannen toisen vuosikymmenen yhteiskunnallisen keskustelun arvoista, syvyydestä ja merkityksellisyydestä.
Ylen esittämän Pimeä historia -sarjan viidennessä osassa historioitsija Teemu Keskisarja ja opettaja Marko Kämäräinen vierailivat Ahvenanmaalla, josta alkoivat 1660-luvulla koko Ruotsia, eli myös Suomea koskeneet noitavainot.
Jakso jäljitti noitavainojen aloittajaksi kihlakunnantuomari Nils Psilanderin, oppineen miehen. Hän sai päähänsä syyttää paikallista naista noidaksi. Psilander sai syytteensä läpi, ja noita-akkojen päät alkoivat putoilla.
Pimeä historia järkeili, että tavallinen kansa ei osannut syyttää riitojensa syypääksi mustaa magiaa, vaan tällaisen syypään keksivät lakia lukeneet ja muutakin oppia ammentaneet sivistyneet viranhaltijat. Tiedon äärelle päässeet olivat siis loppujen lopuksi kaikkein pahimmin harhautuneita sieluja.
Jaksossa herättiinkin kysymään missä ovat meidän aikamme sokeat pisteet. Olemme varmasti harhautuneet, mutta emme voi tietää missä.
Yhdysvaltain puolustusministeri Donald Rumsfeld määritteli tiedon rajat aikanaan seuraavasti: on asioita, joista tiedämme tietävämme, asioita, joista tiedämme, ettemme tiedä, asioita, joista emme tiedä tietävämme ja asioita, joista emme tiedä, että emme tiedä.
Rumsfeldin lausunnolle hihiteltiin, koska George W. Bushin hallinnon filosofioille oli tapana hihitellä. Kyynisen tiedustelijaveteraanin ajattelua sopii itse kunkin kuitenkin tutkiskella sydämessään. Se auttaa ymmärtämään sen, että ajassamme on aina jotain, joka myöhemmin tuntuu täydellisen tyhjänpäiväiseltä, väärältä ja jopa vahingolliselta, ja toisaalta emme huomaa sellaista hyvää, joka ympärillämme voi olla.
Aluksi mainitussa Twitter-riidassa vastakkain olivat toimittaja Tuomas Enbuske ja Naisliitto. Enbuske on älykäs ja jopa oppinut mies, vastapuolella on varmasti skarppia ja kouluttautunutta väkeä. Ja tällaisella areenalla he ottelevat, tällaisella tavalla he käyvät dialogia.
Kukaan ei tule viisaammaksi, hurskaammaksi tai valaistuneemmaksi. On vain päästävä sanomaan, reagoitava kun joku reagoi sanomiseesi. ”Aina valmis!” on hyvä iskulause partioliikkeelle, mutta se näyttää tekevän julkisen keskustelun sairaaksi.
Kuka vain saa osallistua – se on hyvä. Mutta ei ole pakko. Puheensa saa myös punnita. Jos ymmärtää vaieta, ja puhuu vasta kun on asiaa... kokeilepa itse sen vaikutusta.
HANNU PUROLA
hannu.purola@i-mediat.fi