On varsin yllättävää, että presidentin tehtävään näyttäisi olevan verraten maltillisesti kiinnostusta, vaikka vaalit ovat jo tammikuussa. Näin arvioi erikoistutkija Kimmo Elo Eduskuntatutkimuksen keskuksesta.
Presidentti Sauli Niinistön kauden aikana useat pitkään vaikuttaneet poliitikot ovat ehtineet siirtyä syrjään tai vaihtaa alaa, ja siksi meneillään on sukupolvenvaihdos.
Siinäpä ongelma piileekin: Nuoremmalle poliitikkopolvelle politiikka saattaa olla vain yksi uravaihe, josta haetaan kannuksia muihin tehtäviin. Jälkikasvua ei näin ollen oikein ole.
– Tästä seuraa, että pitkän poliittisen uran huipentava presidenttiys ei ole samalla tavalla mahdollista.
Tampereen yliopiston valtio-opin professori Ilkka Ruostetsaari kertoo tutkimustenkin osoittavan, että johtavien poliitikkojen niin sanottu uraliikkuvuus on lisääntynyt eikä politiikka enää näyttäydy lopullisena urana.
– Tähän on monia syitä. Politiikka on vahvasti henkilöitynyt, ja se on yhä kuluttavampaa, varsinkin puoluejohtajille.
Kansainvälistyminen ja EU ovat lisänneet tehtäviä, ja sosiaalinen media heittänyt oman rikkansa rokkaan.
– Paineet johtavissa poliittisissa tehtävissä olevilla ovat entistä kovemmat ja entistä kuluttavampia. Siinä mielessä ymmärrän hyvin, että poliitikot miettivät uravaihtoehtoja, Ruostetsaari jatkaa.
Laaja osaaminen
Ruostetsaari huomauttaa, että suomalaiseen poliittiseen kulttuuriin kuuluu, että poliittisten johtajien tulisi olla samaan aikaan tavallisia ja lähellä kansaa, mutta myös karismaattisia ja sellaisia, että heitä voidaan katsoa tietyllä tapaa ylöspäin.
Presidentin tehtävät liittyvät paljolti ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan.
Tässäpä voi piillä toinen pulma.
– Kaikilla puolueilla on sellainen ongelma, että pitkän linjan ja erityisesti vahvan ulkopoliittisen osaamisen omaavia henkilöitä on aika rajallisesti, Kimmo Elo huomauttaa.
Pelkkä ulkopolitiikan osaaminenkaan ei riitä, sillä yhteistyötä on tehtävä esimerkiksi maan hallituksen kanssa.
– Täytyy muistaa, että perustuslain mukaan ulkopolitiikkaa johtaa tasavallan presidentti yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa. Tähänkin liittyy odotuksia, että presidentillä on kokemusta tai ainakin tuntemusta myös sisäpolitiikasta, Ruostetsaari sanoo.