Vuosituhansia vanha pikkuruinen kansa suurvaltojen pelinappulana: Suomi ja Palestiina. Näillä kahdella kansalla on paljon enemmän yhteistä historiaa jaettavana kuin Suomella ja nykyisellä Israelilla, joka on laillisten ja laittomien siirtolaisten rakentama valtio. Onko Suomen kansa sadassa vuodessa unohtanut, mitä on olla valtioton?
Asuessani nuorena aikuisena 90-luvulla Pariisissa, ymmärrykseni Lähi-idän kysymyksistä avautui paljon laajempana kuin Suomessa, koska se oli puheenaiheena päivänpolitiikassa, mutta ennen kaikkea, koska ystäväpiirissäni oli palestiinalaisia, libanonilaisia, Ranskan juutalaisia ja israelilaisia.
Toisen Intifadan aikaan, vuosina 2003–2005, matkustin usein työni puolesta sekä Israeliin että Libanoniin, kahdella eri passilla, ja opin niinä vuosina dekonstruoimaan kaiken sen, mitä minulle oli Suomen koulussa opetettu Israelista, Palestiinasta ja Lähi-idästä, ja Israelin ”oikeudesta” Palestiinan maahan.
Pitkillä automatkoillamme Israelissa, Beershevasta Ashdodiin ja Tel Avivsta Haifaan, kävin monta silmiä avaavaa keskustelua palestiinalaisen kollegani kanssa – palestiinalaisten käytännön elämän vaikeudesta ja eriarvoisuudesta israelilaisten rinnalla: He eivät esimerkiksi voineet saada Israelin passia ja työ- ja vuokrasopimuksien saaminen oli miltei mahdotonta.
Palestiinassa ei ollut tulevaisuutta, mutta ei sitä ollut myöskään Israelissa.
Keskustelut Israelin juutalaisten kollegoiden kanssa eivät koskaan avartaneet yhtä paljon; ne pyrkivät typistämään ja mustavalkoistamaan: Keskustelu kääntyi aina terrorismiin ja palestiinalaisten epäluotettavuuteen ja ”erilaisuuteen”, ilman nyanssia tai vastuuta omasta roolistaan asioiden kehityskulussa. Samaan aikaan Beirutissa, jossa kollegani olivat arabeja – maroniitteja ja muslimeja – ranskan- ja englanninkielisiä libanonilaisia, Israelista keskustelu oli tabu, niin paljon maan harjoittama kolonialistinen politiikka oli aiheuttanut tuhoa Etelä-Libanonissa.
Kun vastakkain on hiiri ja leijona -asetelma, valtioton hylkiökansa, jolta on riistetty talot, maat ja ihmisarvo, ja maailman militarisoitunein valtio, jonka taloudellisina, henkisenä ja materiaalisena tukena on maailman rikkain ja painoarvoisin valtio sekä Euroopan suurimmat valtiot, asettelu on täysin epäreilu. Niin kuin leijona syyttäisi hiirtä terrorismista, koska rohkenee puolustaa itseään. Minä olen aina hiiren puolella, koska Suomi on ollut Palestiinan asemassa ja voi olla sitä myös tulevaisuudessa.
Makka Snellman
Pariisi (Seinäjoki)