Valmistuin unelma-ammattiini sairaanhoitajaksi Kymenlaaksosta 2008.
Olen työskennellyt urani aikana vanhainkodissa, terveyskeskuksessa ja sittemmin paikallisessa hyvin toimivassa aluesairaalassa kiertäen melko lailla koko sairaalaa.
Sittemmin elämä kuljetti ja päädyin tänne Etelä-Pohjanmaalle yllättäen itsenikin; tietämykseni Pohjanmaalta perustui lähinnä Häjyt-elokuvaan.
Yllätyin (positiivisesti), löytyi toimivaa sairaalaa ja useita toimivia terveyskeskuksia; etelän kavereille sai viestittää, että jossain toimii asiat vielä näinkin hyvin.
Tovi meni ja kotikonnuilta kuului jo valtaisaa säästöjen sanomaa; erikoissairaanhoidon alasajoa, perusterveydenhuollon supistamista jne. Alkuun sitä naiivisti ajattelikin, että täällä ollaan ”turvassa etelän leikkauksilta”, vaan aikaahan se vain otti.
Tällä hetkellä ei varmaan löydy henkilöä, jota sotealan säästöt eivät kosketa; joko niistä kuulee tai useimmille ne ovat jo konkretisoituneet.
Kun ajatellaan aikaa taaksepäin, ihan vain muutama vuosi, sai jännittää, pääseekö ”puikkotaksilla töihin”. Myönnän itsekin suivaantuneeni asiasta; mutta nykytilanteeseen verrattuna tilannehan oli varsin inhimillinen; sentään istuvan hallituksen suusta kuului useasti sana ”potilasturvallisuus”, tuo sana, jota ei enää tämän hallituskauden aikana ole kuulunut.
Myöskään työttömyyttä ei tarvinnut suomalaisen, ammattikorkeakoulun käyneen hoitajan pelätä. Nyt istuva hallitushan jopa vaalien alla ylpeili ratkaisevansa hoitajapulan, jättivät vain kertomatta, miten: rahahanat kiinni laittamalla ja koulutetun työvoiman vaihtaminen ”halpatyövoimaan”. Eihän toki voi olla työttömyyttä, jos ei ole enää työpaikkojakaan...? Valitettavasti ne työt vain eivät lopu, vaan tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että samat työt hoidetaan vielä pienemmällä ja vähemmin koulutetulla työvoimalla.
On suorastaan pelottavaa, mihin suuntaan meidän ”hyvinvointivaltiomme” on ajautumassa.
Päättäjien tulisi ymmärtää, että jatkuvalla palvelujen supistamisella on loppujen lopuksi kohtalokkaat seuraukset. Yksikään yksityinen terveysjätti ei liuota aivoinfarktia kello 23, eikä itse asiassa edes virka-aikana. Myöskään suuronnettomuudet, luonnonkatastrofit jne. eivät kysy ihmisen sosioekonomista asemaa tai sitä, onko hänellä vakuutuksia. Pahimman sattuessa olemme kaikki loppujen lopuksi julkisen terveydenhuollon armoilla. Aivan jokainen. Tämä olisi hyvä muistaa myös päättäjätasolla.
Hankalista ajoista huolimatta olen päättänyt, että vielä ei ole aika antaa periksi. Ylös asti mennään – etenkin jokaisen puolesta, jonka omat jalat eivät juuri nyt kanna.
Sanni Kanerva-Perälä (sd.)
kunta- ja aluevaaliehdokas
Seinäjoki