Kolumni

Jo­ka­mie­he­noi­keu­det o­vat yh­tei­nen ilomme

Minulla oli hieno tilaisuus viettää Irlannissa pari viikkoa kesän aluksi. Tuolla Atlantin keskellä ryhdyin mietiskelemään, miten hienoa meillä Pohjolassa on kaikkina vuodenaikoina.

Kulttuurikohteita yhtään vähättelemättä Suomen matkailuvaltti on luonto. Täällä voi kuljeskella vapaasti metsissä ja vesistöillä rannoilla. Meille itsestäänselvät jo yli sata vuotta voimassa olleet jokamiehenoikeudet ovat pohjoismainen harvinaisuus, joita ei esimerkiksi Irlannissa ole.

Nämä oikeudet määrittävät, missä ja miten saamme kulkea, leiriytyä ja kerätä luonnon antimia. Ajattelin muistuttaa ne mieliimme.

”Jokahenkilönoikeuksien” mukaan saamme kulkea luonnossa vapaasti kävellen, pyöräillen ja hiihtäen. Vesistöissä ja jäillä liikkumiseen sekä onkimiseen ja pilkkimiseen on lupa. Kotipihat ovat oikeuksien ulkopuolella. Marjoja ja sieniä sekä luonnonkukkia saamme kerätä myös näillä reunaehdoilla.

Sen sijaan jäkälien ja sammalien sekä puiden osien, kuten esimerkiksi pakurikääpien keräämiseen, tulee olla maanomistajan lupa.

Teltan saamme pystyttää vapaasti alueille, joissa leiriytymistä ei ole erikseen kielletty. Pihoille, asutuskeskuksiin ja tuotantoalueille ei kuitenkaan ole lupaa leiriä laittaa ilman vihreää valoa maanomistajalta.

Suojelualueilla laki antaa mahdollisuuden rajoittaa liikkumista alueen suojelutavoitteen saavuttamiseksi. Liikkumista voidaan rajoittaa, jos alueen eläimistön tai kasvillisuuden säilyttäminen sitä vaatii.

Oikeuksien vastapainona on aina myös velvollisuuksia. Tässä tapauksessa velvollisuus on olla roskaamatta.

Jos jaksat kantaa roskia luontoon, jaksat tuoda ne myös takaisin.

Häiriötä tai tarpeetonta haittaa ei saa tuottaa ympäristölle, eläimille ja muille kulkijoille. Lintujen pesintä pitää jättää rauhaan. Moottoriajoneuvoilla ajelu maastossa on kiellettyä ilman maanomistajan lupaa. Samoin on avotulen teosta säädetty.

Retkeilyreiteille ja rannoille on Metsähallituksen, yksityisten ja erilaisten yhdistysten toimesta rakennettu ja varustettu laavuja, tupia ja tulistelupaikkoja. Näihin on käytetty aikaa ja rahaa. Luulisi kaikkien kunnia-asia olevan se, että nämä joskus jopa hengen pelastukseksi koituvat kohteet saavat toimittaa tehtäväänsä.

Nytkin jotkut ajattelemattomat tuholaiset ovat polttaneet kahta laavua Pilvilammella. Tällainen typeryys voi sattua joskus omaan nilkkaan.

Olen itsekin joutunut ennen kännykkäaikaa Lapissa hypotermiaan keskellä kesää, eikä tilannetta helpottanut se, että tulentekoon tarkoitettu kirves puuttui tuvasta, jonne pääsimme raahautumaan.