Petturin nimi on niin häpeällinen, ettei juuri kukaan anna tänäkään päivänä lapselleen nimeksi Juudasta. Mutta miten Juudas Iskariot, yksi kahdestatoista opetuslapsesta, päätyi Jeesuksen kavaltajaksi ja koko muun opetuslapsijoukon ilmiantajaksi?
Raha ei ollut ainoa syy.
– Juudas halusi toimintaa, eikä puhetta. Mitä olen kirkkohistoriaa lukenut, Juudas alkoi kapinoida, koska hän kyllästyi Jeesuksen pehmoiluun ja lepertelyyn. Hän varmaan ajatteli, että tämä on uppoava laiva, josta on lähdettävä pois, toteaa teologiaa harrastava näyttelijä Oskari Katajisto.
Katajiston esittämä Juudas on siistiin pukuun pukeutunut stereotyyppinen liikemies, jonka näköiseen voi törmätä missä päin maailmaa tahansa. Pukuvalinta on tarkoituksenmukainen, sillä tänä pitkäperjantaina koko pääsiäistarina on tuotu nykypäivään ekumeenisessa Via Crucis – Ristin tie -vaelluksessa.
Ensimmäistä kertaa nähtävässä Veli-Pekka Hännisen käsikirjoittamassa versiossa Jeesuksen sijaan irvailun kohteina ovat nykyajan vallankäyttäjät: heidän turhantärkeys ja inhimillisyyden uupuminen.
Näyttelijä Satu Silvon mielestä monet virkamiehet ja medianedustajat karttavat vastuuta aivan samalla tavoin kuin hänen esittämänsä talk show -juontajana nähtävä Pontius Pilatus, joka pesi kätensä Jeesuksen verestä.
Vaikka Pilatus luuli tekevänsä vain kansan tahdon mukaan, todellisuudessa hän oli edesauttamassa joukkohysteriaa.
– Pilatusta kiinnostaa vain hyvä show. Se on jotenkin kammottavalla tavalla röyhkeä ja kauhea asia elämässä, miten voi joutua julkisuuden alttarille – ja onhan täälläkin erilaisia julkkiksia tuolle alttarille heitetty. Pahimmassa tapauksessa ei tarvitse kantaa mitään vastuuta siitä, miten kohteelle käy. Se on myös vastuutonta, kuinka väärillä uutisilla ja informaatiolla saadaan ihmisiä pois tolaltaan, Silvo toteaa.
Sekä Silvo että Katajisto ovat olleet useita kertoja mukana Helsingissä jo 20. kertaa nähtävässä Via Cruciksen näyttelijäkokoonpanossa. Heidän sijaan aivan uutena kasvona illalla nähtävässä esityksessä on tänä vuonna Jeesuksen roolissa oleva Matti Leino.
– Yksi asia, mitä eniten ihailen tässä Jeesuksessa on se, mikä monesta meistä puuttuu ja jota on aivan liian vähän maailmassa: Anteeksiantoa. Kaikki me teemme virheitä ja kukaan ei ole täydellinen, mutta harva meistä varmaan haluaa tahallisesti tehdä virheitä. Anteeksianto on yksi isoimpia asioita tässä tarinassa. Se koskettaa ainakin minua, Leino toteaa.
Siinä vaiheessa, kun Jeesus tuomittiin kuolemaan ristillä, Juudaskin tajusi, että Jeesuksen tapa toimia oli aivan muu kuin mitä hän oli odottanut. Silloin vain oli Juudaksen osalta liian myöhäistä.
JOHANNA JUUPALUOMA