Saksan ulkoministeri Frank-Walter Steinmeier (SPD) sanoi sen, minkä jokainen ymmärtää todeksi, mutta harva tohtii sanoa.
”Meidän (=EU:n) pitäisi välttää tilanteen tulehduttaminen sapelinkalistelulla ja sotahuudoilla. Se joka luulee, että symboliset panssarivaunuparaatit liiton itärajalla tuovat lisää turvallisuutta, erehtyy. Sen sijaan tarvittaisiin vuoropuhelua ja yhteistyötä Venäjän kanssa”.
Järkipuhetta. Steinmeier jatkaa Willy Brandtin, Helmut Schmidtin ja äsken edesmenneen Hans-Dietrich Genscherin reaalipoliittista ajattelua. 70-luvun liennytys alkoi tunnustamalla oleva tilanne ja ymmärtämällä toisenkin motiiveja.
Maailma ajautuu kohti kylmää sotaa. Vuorotellen uhitellaan ja pelotellaan ja lisätään rautaa rajoille.
Molemmat katsovat puolustautuvansa toisen aggressiolta.
Venäjän mielestä kaikki alkoi Kiovan Maidanin vallankaappauksesta, jolla Ukrainan laillinen presidentti syrjäytettiin ja maata alettiin liittää lännen leiriin. Lännen mielestä syypää on Venäjä, joka nappasi Krimin ja auttaa Itä-Ukrainan venäjänkielisten kapinointia.
Ulospääsy voisi olla valvottu kansanäänestys Krimin ja Itä-Ukrainan venäläisten asemasta. Eikö asukkaiden oma tahto mene rajojen pysyvyyden ohitse?
Ensi toimena purettaisiin vahingolliset ja tuloksettomat kauppapakotteet. Niistä kärsivät kaikki, myös sellaiset, joilla ei ole konfliktissa osaa eikä arpaa, kuten suomalaiset maidontuottajat.
Jos Merkel jatkaa ulkoministerinsä avausta, vaarallinen tilanne voisi laueta piankin. Sitä kaivataan kummallakin puolella.
Liittoutumattoman Suomen realistinen presidentti voisi taas tarjota hyviä palveluksia.
Brexit säikäytti EU:n eliitin. Toiset sättivät tyhmiä brittejä, joidenkin mielestä sentään unionissakin on jotakin vialla, kun niin moni toivoo, ettei sitä olisi.
EU-eliitin olo on kuin Neuvostoliiton nomenklatuuralla. Järkkymättä pitäisi edetä kohti oikeaa päämäärää, nyt liittovaltiota ja silloin kommunismia, mutta tietäen, että kansalaiset eivät sitä tahdo.
Neuvostojohto myönsi korjaustarpeen liian myöhään. EU:n tärkeimmillä johtajilla on nyt harkinnan aika.
Uskon EU:n selviytyvän vähin vaurioin. Ensin purkautuvat osake- ja valuuttakeinottelijoiden nimelliset voitot ja tappiot. Pörssit tasoittuvat. Britannialla ei ole enempää hätää kuin Norjalla.
Jos herrat jaksavat niellä pettymyksensä ja suostuvat myöntämään, että kansat haluavat itsenäisten valtioiden yhteistyötä, mutta eivät komentelevaa raskasta liittovaltiota, EU:n terve idea voi pelastua.
Se koskee myös turvallisuusulottuvuutta. Meidän russofobinen mediamme maalaa hurjia kauhukuvia. Kun Britannian ydinaseet ovat poissa, EU:n puolustus ja meidän sen mukana heikkenee dramaattisesti! Ihan pöhköä.
EU syntyi jäsentensä rauhan takeeksi, ei ulospäin uhittelevaksi Naton jatkeeksi, joka vetää jäsenmaitaan turhiin vaaroihin.
Muistakaamme oman turvallisuutemme tärkein sääntö: Suomella ei ole syytä pelätä Venäjää, ellei Venäjä pelkää Suomea
Kari Hokkanen
Kirjoittaja on Ilkan entinen päätoimittaja.