Viisihenkinen kemiläisperhe joutui viettämään kaksi viimeistä yötään taivasalla Kreikan Kosilla kovan maanjäristyksen takia. Lauantai-iltana Suomeen palanneen perheen äiti Jonna Niskala kertoo, että pelottavinta oli alun epätietoisuus ja mahdollisen tsunamin vaara.
"Hotellimme koostui pienistä rakennuksista ja olimme majoittuneet toiseen kerrokseen. Heräsimme perjantaina puoli kahden aikaan yöllä siihen, että rakennus tärisi ja heilui. Juomalasi tippui pöydältä ja meni rikki.
Ensimmäisen järistyksen perään tuli tosi äkkiä jälkijäristys. Katsoimme ovesta, ja huoneista tuli väkipako ulos. Mekin lähdimme väen mukana kohti päärakennusta.
Saimme tietää sen verran, että pitää mennä aukealle, missä ei ole mitään sortumavaaraa.
Itse hotellissa informaatio oli tosi huonoa. Järistys sattui tietenkin yöaikaan, ja töissä oli vain yksi mies, joka puhui tosi huonosti englantia. Emme saaneet häneltä minkäänlaista informaatiota siitä, miten pitää toimia. Aurinkomatkoilta tuli sitten tekstiviesti, että pysykää ulkona.
Meidät ohjattiin hotellin edustalle, joka oli korkeammalla kuin ranta ja pienet rakennukset. Nukuimme asvaltilla. Saimme luvan hakea huoneestamme fleece-peittoja lasten alle ja revimme hotellin lakanat lapsille peitoksi, koska yö oli kylmä ja olimme lähteneet ulos yöpuvuissa.
Saimme viltit ja juomahuolto toimi, ja sinne tuli Thomas Cookin matkaoppaita, jotka ohjeistivat, että koko yö pitää pysytellä ulkona.
Yö meni valvoessa. Sähköt olivat aluksi poikki ja matkapuhelinverkko ei toiminut pariin tuntiin. Pelkäsimme tietenkin, että tuleeko se aalto. Saimme pari tuntia järistyksen jälkeen tietää, että se tsunami lähti Turkkiin eikä meille päin. Melkein metrin verran se oli meidänkin aluetta pyyhkäissyt, sillä hotellin käytävät olivat sen jälkeen ihan märkiä.
Epätietoisuus ensimmäisenä yönä oli tosi kova, ja se oli ehkä kaikkein pelottavinta. Siellähän oli ihan sysipimeää. Eihän me olisi nähty mitään, vaikka sieltä olisi joku aalto tullutkin.
Puoli kahdeksan aikaan meille luvattiin, että huoneeseen saa mennä, mutta järistyksiä tuli edelleenkin. Aurinkomatkoilta tuli viesti, että Kosin viranomaiset eivät ole vielä antaneet virallista lupaa mennä hotelliin, mutta hotellista sanottiin, että he ovat tarkastaneet paikat ja sinne voi mennä. Meidänkin hotellin ulkopuolelta oli katto ja lattia halki.
Jälkijäristyksiä tuli perjantaina vielä muutamia, ne olivat suhteellisen pieniä. Kolmen jälkeen oli aika pitkä pätkä, että niitä ei tullut ollenkaan.
Kahdeksalta illalla tuli viiden richterin järistys ja hotellilta suositeltiin, että olisimme toisenkin yön ulkona. He sanoivat, että eivät voi vaatia sitä, kun nämä ovat jälkijäristyksiä, mutta me päätimme nukkua toisenkin yön ulkona.
Osa matkailijoista meni hotellihuoneisiin, mutta suurin osa nukkui pihalla. Kannoimme allasalueilta aurinkotuolit sinne ylemmälle hotellin alueelle ja nukuimme siellä. Toinen yö oli helpompi ja se saatiin nukuttua pätkissä.
Minusta oli kiva, kun tuli semmoinen yhteisöllisyyden tunne, kun oltiin samassa läjässä ja keskusteltiin kansallisuudesta riippumatta, ja kaikki olivat siinä samalla fiiliksellä.
Jälkipuinti oli hyvää, ei tästä meille mitään kammoa jäänyt. Perjantaina opas kävi juttelemassa meidän kanssa, ja kun tulimme Helsinki-Vantaalle, siinä oli kriisiryhmä paikalla. He antoivat informaatiota ja sanoivat, että jos haluaa puhua, niin he ovat tässä näin.
Aurinkomatkoille sanoimme, että olisi hyvä, jos järistysherkällä alueella olisi ohjeet miten toimitaan. Ei kukaan lähde lomakansiota lukemaan, kun järistys tulee, mutta kun sieltä tuli heti tekstiviesti, että menkää ulos, niin siinä olisi voinut olla muitakin toimintaohjeita.
Aurinkomatkojen oppaatkin toimivat viranomaisten kautta ja kertoivat, mitä poliisi on sanonut ja muuta. Sitä kautta informaatio tuli hyvin perille."
Henripekka Kallio
