Sarjassamme "maailmassa monta on ihmeellistä asiaa": Japanissa voi nyt varata ajan ruumisarkkuun. Ei hautajaisia, vaan meditointia varten.
Kansainvälinen media on uutisoinut siitä, kuinka tokiolaisessa salongissa asiakas käy pitkälleen arkkuun, sulkee silmänsä ja viettää noin puoli tuntia hiljaisuudessa.
Kansi voi olla auki, tai sen voi halutessaan pyytää kiinni. Jos perinteinen mäntyarkku tuntuu ankealta, ei hätää. Tarjolla on myös versioita, jotka ovat kuin japanilaisesta muotilehdestä: pitsiä, rusetteja ja hempeitä pastellisävyjä.
Kuulostaa meikäläiseen korvaan erikoiselta, mutta taustalla oleva ajatus on yksinkertainen. Kun makaat arkussa, joudut väkisinkin miettimään omaa kuolemaasi. Ja sitä kun miettii, alkaa ehkä miettiä omaa elämäänsä toisin.
Japanin Chiban maakunnassa toimii hautaustoimistoyrittäjä Kiyotaka Hirano, joka avasi "arkkukahvilan" edellä mainituista syistä. Hän on työssään kohdannut monia omaisia, jotka ovat menettäneet läheisensä itsemurhalle, eivätkä ole voineet auttaa.
Hiranon toiveena on, että arkkukahvilaan tulisi myös ihmisiä, joilla on noussut elämässään seinä vastaan. Hän uskoo, että arkussa makoilu voisi olla tapa ikään kuin syntyä uudelleen.
Meillä Suomessa kuolema on vaiettu aihe. Siitä puhutaan yleensä hiljaa ja vasta kun on pakko. Ehkä se on meidän tapamme suojella itseämme. Samalla se kuitenkin jättää paljon sanomatta.
Seinäjoella kuoleman äärelle pääsee Törnävän vanhalla hautausmaalla, jossa moni käy viikoittain omaistensa luona. Se on hiljaista, kaunista ja lohdullista.
Mutta entä elävien kesken — puhummeko me riittävästi siitä, mikä pelottaa? Seurakunnissa ja kriisityössä tätä toki tehdään joka päivä, mutta usein näkymättömissä.
Ehkä meidän ei silti tarvitse tilata arkkua olohuoneeseen. Japanilaisten idea muistuttaa kuitenkin jostakin, joka on niin helppo unohtaa: elämän arvo kirkastuu vasta, kun uskaltaa ajatella sen päättymistä.
Ruumisarkussa maanneet japanilaiset kertovat, että jo puoli tuntia riittää. Arkusta ylös noustessa maailma näyttää erilaiselta.
En tiedä, olisiko arkkukahvila Seinäjoen keskustassa kuitenkaan mikään vetonaula. Ainakin pullakahvin täytyisi olla edullinen ja törkeän hyvä. Arvokas bonus olisi myös se, jos arkusta olisi näköala Lakeuden Ristin torniin.
Ehkä meille lopulta riittää, jos joskus pysähtyy ja kysyy itseltään saman kysymyksen kuin arkkuun käyvä tokiolainen: Jos tämä olisi viimeinen päivä, olisinko elänyt oikein?