Kansanedustaja Fatim Diarra ei pyri vihreiden puheenjohtajaksi. Diarra kertoi päätöksestään keskiviikkona Suomen Kuvalehden (SK) haastattelussa.
Diarra on puolueen entinen varapuheenjohtaja ja ensimmäisen kauden kansanedustaja Helsingistä. Lehden haastattelussa Diarra kertoo, että hän kokee olevansa tehtävään liian kokematon. Pian SK:n jutun julkaisun jälkeen Diarra myös avasi päätöksensä perusteluja Facebookissa julkaisemassaan kirjoituksessa.
– Minä en ole valmis puolueen puheenjohtajaksi vielä. Minut valittiin eduskuntaan kolme viikkoa sitten, ja kansanedustajan työn tekeminen Suomen eteen on minun unelmieni täyttymys. Suhtaudun tähän tehtävään suurella kunnioituksella, ja minulla ei ole sellaista harhakuvaa, että olisin valmis, Diarra kirjoittaa Facebook-päivityksessään.
Kirjoituksessaan Diarra kertoo myös, että haluaa hakea puolueensa johtoon joskus tulevaisuudessa.
– Pitää oppia kävelemään ennen kuin ryhtyy juoksemaan, hän kirjoittaa.
Toistaiseksi puheenjohtajan tehtävää ovat kertoneet tavoittelevansa toisen kauden kansanedustajat Saara Hyrkkö ja Sofia Virta. Vihreät valitsee Maria Ohisalon seuraajan puoluekokouksessa kesäkuussa.
Ohisalo ilmoitti kevään eduskuntavaalien jälkeen, että hän väistyy puheenjohtajan paikalta.
Kieltäytymisiä enemmän kuin ehdokkaita
Diarran ilmoituksen myötä lähes kaikki vihreiden nykyiset kansanedustajat ovat linjanneet ratkaisustaan puheenjohtajakisassa. Keskisuomalainen Bella Forsgrén aikoo ilmoittaa päätöksestään tällä viikolla. Muut puolueen kansanedustajista eivät tavoittele tehtävää.
Harkinnan jälkeen tehtävästä ovat kieltäytyneet muun muassa sisäministeri Krista Mikkonen, eduskuntaan palannut Oras Tynkkynen ja puolueen eduskuntaryhmää johtava Atte Harjanne.
Yliopistotutkija Jenni Karimäki Helsingin yliopistosta arvelee, että tähän on ymmärrettäviä syitä. Henkilökohtaisten syiden lisäksi muun muassa se, että vaalitappion jälkeen voi olla haastavaa lähteä luotsaamaan puoluetta uuteen nousuun.
– Jos on ollut näkyvillä paikoilla viime vuosien aikana ja nyt lähtisi mukaan kilpailuun, altistaa itsensä sille, että joutuisi käymään aika inhorealististakin julkista keskustelua siitä, mikä meni pieleen, hän arvioi STT:lle.
Puheenjohtajaehdokkailta odotetaan, että he esittävät oman näkemyksensä siitä, miksi eduskuntavaaleissa päädyttiin menettämään seitsemän paikkaa.
– Jos ei ole ollut ihan julkisimmissa rooleissa, on helpompi lähteä keskusteluun, Karimäki sanoo.
Hänestä vaikuttaa kuitenkin siltä, että varsinainen puheenjohtajakampanjan startti odottaa vielä sopivaa hetkeä.
– Tässä tapahtuu monta asiaa päällekkäin, ja se varmasti osaltaan vaikuttaa siihen, että on vähän edelleen ilmassa, kuinka haluttu asema vihreän puolueen puheenjohtajuus tällä hetkellä on.
Kisa tarjoaisi linjavaalin
Karimäki on tutkijana perehtynyt vihreiden historiaan. Vihreille on perinteiden mukaista käydä puheenjohtajuudesta kamppailua. Karimäki uskoo, että kunnollinen ehdokaskampanja on edelleen puolueen haluna.
– Päästään kuulemaan ja keskustelemaan siitä, mikä puolueen linja tästä eteenpäin on ja minkälaisia ajatuksia ehdokkailla sen suhteen on.
Karimäen mukaan vihreiden puheenjohtajapohdintoihin on aina liittynyt myös alueellinen näkökulma.
– Onko puolue muukin kuin pääkaupunkiseudun tai helsinkiläisten puolue?
Hän uskoo, että puheenjohtajaehdokkaat, jotka ovat muualta kuin Helsingistä, saattavat olla valinnassa vahvoilla. Nykyisistä ehdolle lähteneistä Virta on kotoisin Kaarinasta ja Hyrkkö Espoosta. Ratkaisuaan harkitseva Forsgrén asuu Jyväskylässä.
Puolueessa on käyty hyvin voimakastakin keskustelua ja esitetty kritiikkiä sitä kohtaan, miten viime vuosien aikana on toimittu.
Karimäki uskoo, että pohtiessaan tulevaisuuttaan puolue keskustelee ainakin talouspolitiikan linjastaan. Puolue joutunee pohtimaan myös, millaista kuvaa se haluaa antaa itsestään.
– Vihreät näyttäytyvät esimerkiksi puoluebarometreissä ylimielisenä puolueena. Puolue joutuu pohtimaan, minkälaiset ihmiset ovat tervetulleita vihreiden toimintaan mukaan ja millainen kuva vihreistä välittyy.
Karimäki uskoo, että eduskuntapuolueen puheenjohtaja valitaan kansanedustajien joukosta. Tämä on jo nykyään laajemminkin vallitseva käytäntö.