Kun vaasalainen Jaana Salakari viime vuoden joulukuussa postasi luontokuvan Facebookin Vaasan puskaradio -ryhmään, hän ei villeimmissä kuvitelmissaankaan olisi osannut ennustaa, mihin se johtaisi.
Kalarannassa ikuistettu auringonlasku keräsi kolmisen sataa tykkäystä, ja tapojensa vastaisesti Salakari selasi tykkääjien virtaa.
Niiden joukossa oli muuan mustasaarelainen Jari Oijennus.
– Katsoin hänen profiiliaan, että kukas se tämä on, ja sinkkukin vielä näyttää olevan.
Salakari sinkautti Oijennukselle oitis viestin ja sai siihen nopeasti vastauksen.
Molemmille tuli tunne, että olisi hyvä tavata mahdollisimman pian.
Treffit sovittiin heti seuraavaksi päiväksi huoltoaseman kahvioon.
– Kotoa lähtiessä kirjoitin vielä Jaanalle varoituksen, että täältä tulee ujo ja hiljainen mies, Oijennus muistelee.
Treffeillä Salakari kävi heti istumaan Oijennuksen viereen, ei vastapäätä. Alkoi vilkas juttelu, jossa hiljaisia hetkiä ei tullut ainuttakaan.
Alkoi jotain muutakin, jotain ihmeellistä ja ihanaa.
– Se oli siinä, ensisilmäyksellä rakastuttiin.
Parkkipaikalla tuntui haikealta lähteä eri suuntiin. Salakarille tuli voimakas tunne siitä, että hän aistii Oijennuksen ajatukset. Ne kuuluivat näin: Olen tässä, en ole lähdössä mihinkään.
23.3.2023 on hyvä kihlapäivä
Kolmisen kuukautta Abc-treffien jälkeen Jaana Salakari ja Jari Oijennus istuvat vaasalaisessa kahvilassa, syövät yhteistä kakkupalaa ja luovat toisiinsa katseita, jotka kertovat paljon sivullisellekin.
Ensi hetkessä syttynyt tunne on päivä päivältä vain vahvistunut.
23.3.2023 sormiin pujotetaan kihlasormukset.
– Oltaisiin voitu kihloihin mennä vaikka jo aiemminkin, mutta kun tuo erikoinen päivä oli tulossa, niin valittiin se, Oijennus selvittää.
Sormuskaupoilla käytiin Seinäjoella. Kihlajaisia juhlistetaan menemällä ulos syömään, ottamalla viinilasilliset ja fiilistelemällä kahdestaan.
Nopeasti leimahtanut rakkaus yllätti viidenkympin rajapyykin ylittäneet. Niin Salakari kuin Oijennuskin olivat tahoillaan vannoneet, että ei kiitos enää mitään lemmenhömpötyksiä.
Salakarilla oli takanaan karvaita pettymyksiä rakkausrintamalla. Oijennus oli ollut jo yhdeksän vuotta yksin ja oloonsa tottunut.
–Ajattelin aiemmin, että mun oli hyvä olla yksin, mutta kun rakastuin Jaanaan, huomasin että eihän mun niin hyvä ollut ollutkaan.
Puhuminen on avaintaito
– Toisen lähellä oli heti hyvä ja helppo olla. Meillä toimivat kaikki suhteen osa-alueet ja on tunne siitä, että saa olla täysin oma itsensä, kihlapari kuvailee.
– Ja puhumisen taito on meillä avainsana, kaikki puhutaan heti, mitään ei jätetä muhimaan.
– Jaanassa sain paljon enemmän kuin olisin ikinä osannut toivoa. Hän on sosiaalinen, pirteä tättärä ja hyvällä tavalla vanhanaikainen, ei mikään pintaliitäjä, Oijennus luonnehtii rakastaan.
– Jarissa on sama sosiaalisuus kuin minussa ja hänellä on suuri sydän, Jari on aina valmis auttamaan ja lisäksi rehti ja suoraselkäinen, Salakari suitsuttaa.
Sielultaan samanhenkistä paria yhdistää myös samanlainen tausta.
– Meidät on kasvatettu ahkeriksi, olemme kovia touhaamaan.
Toistaiseksi parilla on vielä omat taloudet. Jari Oijennus asuu omakotitalossa Mustasaaressa, Jaana Salakari Vaasassa kerrostalossa kahden alaikäisen lapsensa kanssa.
Yhteistä aikaa vietetään vaikkapa suuntaamalla ex tempore retkelle lähiluontoon. Harrastuksiin kuuluvat myös vesijuoksu ja tanssi.
Oikeastaan Salakari ja Oijennus olisivat voineet törmätä tosiinsa jo paljon aiemminkin.
– Kun aloimme jutella, tajusimme että olimme liikkuneet lapsina samassa porukassa Suvilahdessa. Meillä on myös paljon yhteisiä tuttuja, aika ihme oikeastaan, että emme toisiamme jo aikaa sitten hiffanneet.
Mutta hyvä näin, rakkaudella on omat polkunsa, omat aikataulunsa.
– Joka päivä saamme ihmetellä sitä, miten onnellista elämä nyt on.