Kimi Räikkönen on täydellinen. Hän on sekoitus Juhani Peltosen supersankari Elmoa, Matti Nykäsen haavoittuvaisuutta ja Seppo Rädyn ei kiinnosta pätkääkään -asennetta. Harva muistaa, että Kimin formulaura alkoi melkoisen kohun saattelemana. Ennen kautta 2001 oli epävarmaa, myönnetäänkö vasta pikkuformuloita ajaneelle 22-vuotiaalle suomalaiselle F1-superlisenssi. Noh, lappu lyötiin kouraan ja Kimi antoi hanaa.
Kimi on epäilemättä nopea ja lahjakas. Maailmanmestaruus, satoja nopeita kierroksia niin radalla kuin baareissa, sekä suuri arvostus varikolla ovat sementoineet hänelle aseman ehkä kautta aikojen tunnetuimpana suomalaisurheilijana. Kimin suuruus ei kuitenkaan rakennu formula-auton ratissa. On oikeastaan tylsää, että pikkuhiljaa alamäkeen kääntynyt ura saanee vielä jatkokauden tai kaksikin. Kimin täydellisyys perustuu hänestä kumpuavaan mielikuvaan. Kimi tekee mitä huvittaa. Nuorempana se saattoi tarkoittaa saapumista gorilla-asuisena venekilpailuihin tai aataminasuisena veneestä tipahtamista. Kun Kimi kyllästyi formuloihin, päätti hän alkaa ajamaan rallia. Kun ralliauto ei meinannut pysyä ojien välissä, tuntui hiukan leveämpi formulabaana jälleen kiinnostavalta. Huvittaisi taas vetää formuloita, Kimi tuumi ja teki paluun.
Myös perhe-elämässä jäämies on vetänyt omia suoria polkujaan. Piikkiöläismmissi Jenni Dahlmanin bambinsilmät näkivät aikoinaan parikymppisessa espoolaisessa autonasentajassa ja aloittelevassa formulakuskissa sen verran sisäistä komeutta ja vetovoimaa, että Suomi sai oman kuninkaallisen pariskuntansa. Monarkia tosin romahti ajansaatossa ja nyt Räikkönen näyttää viettävän seesteistä perhearkea Minttu-rakkaansa ja Robin-poikansa kanssa.
Formula-ykkösiä pidetään monessa mittapuussa äärimmäisenä huippu-urheiluna. Sekä autoista että kuljettajista pyritään ottamaan kaikki irti, eikä mitään yksityiskohtaa jätetä sattuman varaan. Myös Räikköstä pidetään radalla erittäin päättäväisenä ja laskelmoivana. Radan ulkopuolella on vähän niin ja näin. Pohjalaisille hyvin tuttu formulalääkäri Aki Hintsa kertoo mainiossa kirjassaan esitelleensä Kimille tutkimuksia ja todisteita aikaeron vaikutuksista suorituskykyyn. Räikkösen toteamus päätti lupaavasti alkaneen keskustelun lyhyeen. Nukun silloin kun nukuttaa.
Timo Kankaanpää