Viime ajat eivät ole olleet helppoja Suomen naisten jääkiekkomaajoukkueelle. Naisleijonat on kulkenut kohusta kohuun, eivätkä tuloksetkaan ole olleet sellaisia, joihin on totuttu.
Vielä reilu vuosi sitten Pekingissä joukkue pelasi olympiapronssille, mutta romahti syksyn maailmanmestaruuskisoissa kuudenneksi ja putosi alempaan tasolohkoon. Myöskään viime viikolla päättyneessä MM-turnauksessa Kanadassa lopputulos ei ollut toivottu, kun mitalijahti tyssäsi puolivälieriin. Viidennelle sijalle Naisleijonat kuitenkin pelasi ja nousi ensi vuodeksi takaisin A-lohkoon.
Kun tulostaso on romahtanut, tikunnokkaan on nostettu kaikkien muiden lisäksi myös Kuortaneen valmennuskeskus, jonne tyttöpelaajien parhaimmistoa on pyritty keskittämään jo reilun vuosikymmenen ajan. Kuortaneen kautta kulkeneista kuitenkin vain harva on kehittynyt tämän hetken maajoukkueen huippupelaajaksi.
Jääkiekkoliiton puheenjohtaja Harri Nummela kuitenkin näkee, että valmennuskeskustoiminnalla on kaikesta huolimatta yhä paikkansa.
– Joukkueen kustannukset ovat 100 000 euroa vuodessa, josta pelaajat maksavat noin 70 000 ja jääkiekkoliitto noin 30 000, ynnäilee Nummela, joka tällä viikolla vieraili Vaasassa miesten maaottelukiertueen merkeissä.
– No, sen voi lopettaa ja saadaan muutama kymmenentuhatta rahaa suunnattavaksi muualle. Mitä sillä rahalla teet? Palkkaat kahteen naisten liigajoukkueeseen päätoimisen valmentajan.
Edellytykset kotiseuroissa parantuneet
Mitä Kuortaneen pelaajatuotantoon ja sen osuuteen Naisleijonissa tulee, Nummelan mielestä takana on myös myönteistä kehitystä muualla.
– Meillä ei enää ole sellaista tilannetta, että kaikki maajoukkuepelaajat naisiin tulisivat Kuortaneelta. Näen sen taustalla itse asiassa sen hyvän kehityksen, että meillä on useampi naisten liigan joukkue, joissa on todella hyvät edellykset maailman huipun tavoitteluun, hän sanoo.
– Tänä päivänä on myös olemassa se vaihtoehto, että pelaaja jatkaa omassa liigaseurassaan.
Vaikka seuratason olosuhteet ovat parantuneet, puheenjohtajan mielestä valmennuskeskustakin tarvitaan.
– Kuitenkin, kun tytöt ja naiset harrastavat jääkiekkoa ympäri Suomen, kaikilla ei välttämättä ole niin lähellä omaa seuraa. Me tarvitsemme myös tällaisen Kuortaneen kaltaisen, johon voi tulla muualta, Nummela sanoo.
– Ainakin tällä hetkellä meidän johtopäätös on, että sitä jatketaan ja pyritään kehittämään.
Reilu miljoona euroa naisille
Jääkiekkoliitto pyrkii kehittämään naisjääkiekon toimintaedellytyksiä muutenkin ja panostaa siihen lisärahoitusta. Kolmen tulevan kauden aikana naisten jääkiekkoon satsataan noin 350 000 euroa vuodessa eli yhteensä noin miljoonan verran.
– Lisäpanostukset suuntautuvat muun muassa siihen, että tuemme aika isosti sitä, että kaikista naisten liigajoukkueista löytyisi päätoiminen valmentaja. Se varmistaisi sen, että arki naisten liigan joukkueissa olisi sellaista, että niissä olisi hyvä kehittyä ja tavoitella omaa tai maailman huippua, Nummela kertoo.
– Teemme myös rekrytoinnin siihen, että vahvistamme 18-vuotiaiden tyttöjen ikäluokan pelaajakehityspolkua. Osa rahasta käytetään myös pelaajapolun alkupäähän ja tuemme seuroja harrastajamäärän kasvattamisessa.
Lisäksi naisten liigalle ollaan palkkaamassa oma johtajansa.
– Menestyvää huippu-urheilua ei oikein voi olla ilman, että siihen on taloudelliset edellytykset. Tämä naisten liigan johtaja tulee nimenomaan kaupalliseksi johtajaksi kehittämään sarjan näkyvyyttä ja erilaisia konsepteja, joita hyödyntäen seurat voisivat hakea vaikkapa yhteistyökumppaneita, Nummela sanoo.
– Osassa joukkueessa naisten liigan pelaajat joutuvat vielä jonkin verran maksamaan siitä, että he pelaavat. Näin ei tietysti tulisi olla. Seurat tarvitsevat lisää varainhankintaa ja tuloja.