Itse joskus mietin amerikkalaisen unelman toteutumista. Sen tapahtumisen mahdollisuutta ylipäätään. Unelman mukaan rupiköyhä ryysyläinenkin voi nousta hyvinvoivien luokkaan, jos on tarkka mieli ja hyvä työetiikka ja -tahti.
Väitän, että muutakin tarvitaan. Menestys ei ole vain itsestä kiinni vaan systeemin on tultava vastaan. On oltava sen verran tasa-arvoa, että kukin saa mahdollisuuden kykyjensä, ei sopivuuden tai perhesiteiden takia.
Oikeudenmukaisimmassa yhteiskunnassa vallitsee mahdollisuuksien tasa-arvo. Vahvan on tuettava heikkoa ainakin vähän, ainakin alussa, ihan reilun kisahengen vuoksi.
Istuin kerran kahvilla kongolaismiehen kanssa. Mies oli oikea järkäle. Sellainen jolla on pyöreä pää ja kaapin levyiset hartiat. Hän oli ollut Suomessa kaksi viikkoa, vielä ei ollut löytänyt elinkeinoa, mutta usko oli kova. Esitteli valtavat kämmenensä sanoen, että oli aina ollut kova tekemään töitä.
Siinä vaiheessa poistuin takavasemmalle, tästä katteettomaksi vielä osoittautuvasta optimismista tuli niin paha mieli. Onnea vaan menestyksen tiellä, musta mies työmarkkinoilla.
Epävirallinen termi ongelmalle on värikerroin. Maahanmuuttajat tulevat, heille koulutetaan Suomen olosuhteisiin sopiva ammatti tai pätevöitetään toimimaan samassa kuin kotimaissaan.
Sama koulutus ja kielitaidosta tai osaamisesta riippumatta ihonväriltään vaaleammat työllistyvät, tummemmat eivät.
Työllistymiseen vaikuttaa värikerroin jopa hitsareilla, vaikka heillä on naaman edessä suojamaski.
Suomeen ollaan sijoittamassa yli 25 000 uutta ihmistä. Heille tarvitaan työ.
Toimettomuus johtaa rahattomuuteen ja toivottomuuteen. Kun huominen on yhtä harmaa kuin tämäkin, niin hälläväliä mitä tapahtuu -asenne ruokkii rikollisuutta ihonväristä riippumatta.
Toivoisin, että täällä lakattaisiin rötväilemästä maahanmuuttajia koskevissa asioissa.
Aletaan nyt vaikka kotouttamisesta. Kunnissa maahanmuuttajille tarkoitettuja valtion rahoja valutetaan ohi kohteen ihan tarkoituksella vaikka ne pitäisi käyttää suomen kielen opettamiseen.
Ilman kielitaitoa ei pääse töihin ja ilman töitä ei ole rahaa ja tämä kierrehän ehdittiin tässä jo kerran esitelläkin.
Viranomaisasioinnin on oltava luotettavampaa. Kielitaidottomien asioita ei hoideta tai syyllistytään jopa laittomuuksiin, kun ihminen itse ei tunne oikeuksiaan eikä todellakaan tule tekemään myöhemmin mitään valituksia.
Vastaanottokeskuksia perustetaan homeen takia käyttökelvottomaksi julistettuihin rakennuksiin.Ei tarvitse auttaa, jos ei huvita, mutta mikä pakko se on toisen ihmisen asemaa tietoisesti huonontaa?
Sitten vielä kaikki lomakkeet ja pykälien vaatimukset ja penseä virkailija selittämässä, että vielä puuttuu liite se ja se ennenkuin hakemuksenne voidaan käsitellä.
Ne on taistelleet, itkeneet ja selvinneet matkalla, ja nyt ne istutetaan odottamaan ja täyttämään pinoittain papereita saadakseen rahaa joka ei koskaan riitä perheen tänne tuomiseksi tai oikean elämän aloittamiseen.
Tekijämiehiä ne on, jotka tänne asti pääsevät, ja niille täytyy laittaa jokin toimi.
HANNA PALOVUORI
Kirjoittaja harrastaa erilaisten ilmiöiden tarkkailua