Israelin toipuessa Hamasin viikonloppuisista terrori-iskuista on yksi pääkysymyksistä liittynyt siihen, miten näin laajamittainen hyökkäys ylipäätään oli mahdollinen. Israelilla on yksi maailman kehittyneimmistä turvallisuuskoneistoista, ja esimerkiksi tiedustelupalvelu Mossadilla on ollut maine huippulaadukkaana toimijana.
Ulkopoliittisen instituutin vanhemman tutkijan Timo R. Stewartin mukaan israelilaiset tuskin itsekään vielä tietävät, mikä meni niin pahasti vikaan. Gazassa ei olisi pitänyt pystyä valmistelemaan mitään näin laajamittaista Israelin tietämättä.
– Siellä on tosi monen tasoista valvontaa, tiedustelua kaikilla tasoilla on ollut jo tosi pitkään. Tämä hyökkäys on ollut niin laaja, että siinä on ollut pakko olla mukana satoja ihmisiä, mikä tekee sen vaikeaksi pitää salassa, Stewart sanoo.
– Tästä varmasti yritetään saada joku vastuuseen Israelissa.
Yksi mahdollisuus Stewartin mukaan on, että tiedustelutietoa on kyllä ollut, mutta sitä on tulkittu väärin. Tiedustelun epäonnistumisissa on usein kyse tästä, koska tiedustelutieto koostuu usein irrallisista pätkistä tietoa joista pitäisi osata vetää oikeat johtopäätökset.
– Voi olla, että ei ole osattu ajatella, että jotain näin julkeaa olisi suunnitteilla, näin ison mittakaavan hyökkäys.
Hamasin terroristit surmasivat Israelissa yli 900 ihmistä, monet heistä siviilejä.
Gaza on pinta-alaltaan 365 neliökilometriä eli hieman Espoota suurempi, ja alue on Israelin saartama. Gazan ja Israelin rajalla on aita, ja sitä valvotaan tarkasti, joten jopa tuhansien Hamas-terroristien pääsy Israelin puolelle tuntuu yllättävältä. Israelin asevoimat kertoi tiistaina, että Gazan raja-alueelta on taistelujen jälkeen löytynyt noin 1 500 Hamas-taistelijan ruumiit.
Hamas ampui Israeliin lauantaina noin 3 000 rakettia, ja tätä valtavaa tulitusta käytettiin suojatulena. Samaan aikaan Hamas-taistelijat ylittivät rajamuurin muun muassa moottoroiduin varjoliitimin. Kun ensimmäiset olivat päässeet yli ja surmanneet israelilaissotilaita raja-alueella, oli paikalle tuotu puskutraktoreita ja muita välineitä, joilla oli tehty aukkoja aitaan.
Gazasta on ennenkin pystynyt soluttautumaan Israeliin yksittäisiä henkilöitä tunnelien kautta, mutta mitään vastaavaa ei ole ennen nähty.
– Ei ole poikkeuksellista, että sieltä on tultu. Poikkeuksellista on tämä mittakaava, Stewart sanoo.
Hamas näyttää valmistautuneen ennennäkemättömän laajaan yllätyshyökkäykseen jopa kahden vuoden ajan. Järjestö pystyi valmistelemaan monimutkaisen operaationsa kaikessa hiljaisuudessa, sillä vuoden 2021 lyhyen konfliktin jälkeen Gazasta ei kahteen vuoteen juurikaan ammuttu raketteja Israelin puolelle.
Vaikuttaa siltä, että Hamasin parin viime vuoden näennäisen rauhallisuuden takana oli tarkoituksellinen pyrkimys tuudittaa Israel uskomaan, että järjestö on muuttunut maltillisemmaksi.
Voikin olla, että Israelissa oli laskelmoitu väärin se, kuinka äärimmäisiin tekoihin Hamas oli valmis. Vaikka Hamas on terroristijärjestö, se on hallinnut Gazaa vuodesta 2007 ja joutunut näin muuntautumaan myös ei-aseelliseksi poliittiseksi toimijaksi.
Eläköitynyt israelilaiskenraali Yaakov Amidror sanoo uutistoimisto AFP:lle Israelin suhtautuneen Hamasiin väärin.
– Me teimme valtavan virheen, myös minä, kun uskoimme että terrorijärjestö voisi muuttaa dna:taan, sanoi Amidror, joka toimii nykyään tutkijana Jerusalemin strategia- ja turvallisuusinstituutissa.
– Kuulimme ystäviltämme ympäri maailman, että he (Hamas) käyttäytyvät vastuullisemmin, ja tyhmyyksissämme uskoimme sen.
Stewartin mukaan Israelissa on ajateltu, että Hamasin ja Israelin välillä vallitsee tietty tasapaino.
– On ollut ymmärrys siitä, että Hamas hallitsee Gazaa ja pitää yllä tietynlaista tasapainoa, että sieltä ei joka päivä ammuskella. Ja heidän kanssaan on voinut sopia näistä tulitauoista ja niin edespäin, Stewart sanoo.
– Osa tätä laskelmaa on varmasti ollut se, että Hamasin intresseissä ei ole tehdä niin tuhoisaa hyökkäystä Israelin puolelle, että Israelin olisi mahdotonta jatkaa tällaista jonkinlaista rinnakkaiseloa Hamasin kanssa.
Israel on pyrkinyt vaikuttamaan Hamasiin esimerkiksi taloudellisilla kannustimilla. Gazalaisille on annettu työlupia Israeliin, ja niiden suhteen on tehty koordinaatiota Hamasin kanssa. Moni Israelissa ajatteli, että Hamasista oli Gazan vallanpitäjänä tullut pragmaattisempi kuin pelkästään aseelliseen taisteluun keskittyneistä palestiinalaisjärjestöistä.
Parin viime vuoden aikana Hamas ei ollut juurikaan turvautunut väkivaltaan, ja jotkut tulkitsivat Israelin strategian Hamasin suhteen toimivaksi.
Entinen tiedustelu-upseeri Michael Milshtein, joka toimii nykyään tutkijana Tel Avivin yliopistossa, katsoo tämän osoittaneen täydellistä Hamasin väärinymmärtämistä.
Milshteinin mukaan kyse on radikaalista ideologisesta järjestöstä, jonka ideologiaa ei voi muovata rahalla.
– Tämä oli täydellinen väärinymmärrys, johon luultavasti liittyi turhaa toiveikkuutta. Samalla kun me uskoimme että radikaalista järjestöstä tulee valtaan päästessään vähitellen maltillisempi, he kasvattivat voimaansa ja valmistautuivat sotansa seuraavaan vaiheeseen.
Yllätyksellisyydessään Hamasin hyökkäys onkin nostanut esiin vertauksia vuoden 1973 jom kippur -sotaan, joka alkoi tasan 50 vuotta ja yhden päivän ennen lauantaista hyökkäystä. Jom kippur -sodassa Egyptin ja Syyrian samanaikainen hyökkäys yllätti Israelin, ja vaikka Israel onnistui voittamaan sodan, jäi siitä israelilaisille kansallinen trauma.
– Silloin oli itse asiassa runsaasti tiedustelutietoa, että hyökkäys on tulossa, mutta sitä ei uskottu eikä siihen osattu reagoida. Ajateltiin, että eivät ne kuitenkaan uskalla, Stewart kertoo.
Jom kippur -sodan kaltaista eksistentiaalista uhkaa Israeliin ei tällä kertaa kohdistunut, vaikka uhrimäärältään kyseessä oli Israelin historian pahin yksittäinen isku. Hamasin eväät oli sotilaallisesti syöty jo ensimmäisenä hyökkäyspäivänä.
Vuoden 1973 sota johti lopulta pääministeri Golda Meirin ja hänen hallituksensa sekä monien sotilas- ja tiedusteluhenkilöiden eroon. Stewartin mukaan on selvää, että joku joutuu kantamaan Hamasin hyökkäyksestä poliittisen hinnan myös Israelissa sitten, kun sodan pölyt jossakin vaiheessa laskeutuvat. Sen verran pahasta epäonnistumisesta on kyse.
Vielä on epävarmaa, kantaako päävastuun pääministeri Benjamin Netanjahu, joku muu ministeri tai esimerkiksi turvallisuuspalvelu Shin Bet.
– Tämä tulee olemaan myös voimakkaan poliittisen pelin kohteena, että ketä voidaan syyttää. Mutta jonkun on pakko maksaa tästä hintaa ihan taatusti.