Historiaa pursuava pyhiinvaellusmaa on paljon muutakin. Välimatkat ovat lyhyitä, kun ajelee pohjoisen satamakaupungeista viinitilojen läpi alas Jerikoon.
Meren tuoksun tuntee avoinna olevista auton ikkunoista, kun huristamme moottoritietä Jerusalemista kohti Pohjois-Israelia.
Auton vuokraaminen Israelissa on edullista ja helppoa. Tilaviin autoihin mahtuu isokin kaveriporukka, eivätkä autovuokraamot aina veloita lisäkuskeista. Kun välimatkat ovat lyhyitä, jo parissa päivässä ehtii nähdä merta, vuoria ja aavikkoa.
Libanonin ja Syyrian rajalle on Pohjois-Israelin kaupungeista vain muutaman kymmenen kilometrin matka. Sotaa ja konfliktia ei huomaa, mutta paikoitellen autoteiden varsilla olevat räjähtämättömien miinojen varoitusmerkit muistuttavat alueen väkivaltaisesta historiasta.
Parin tunnin ajomatkan jälkeen Jerusalemista saavumme merenrantakaupunki Akkoon. Ristiretkeläisten aikoinaan hallitsema kaupunki valittiin Unescon maailmanperintökohteeksi vuonna 2001.
Akkon vanhankaupungin kujilla ja basaarissa kävellessä tuntee ajan pysähtyneen. Paapat pelaavat lautapelejä pienessä kulmakuppilassa ja tupruttelevat vesipiippua. Hedelmämyyjä puristaa granaattiomenasta ja appelsiinista herkullisen vitamiinipommin, ja rannalla kalastajat perkaavat päivän saalista.
Akkon tunnetuimmat nähtävyydet ovat ristiretkeläisten linnoitus ja siihen johtava maan alle 1200-luvulla rakennettu tunneli sekä Al-Jazzarin moskeija puutarhoineen.
Moskeijaan on parin euron sisäänpääsymaksu, joka sisältää naisille lainahuivin pään peitoksi. Kengät on jätettävä moskeijan ulkopuolelle, minkä jälkeen voi astua sisään kauniiseen rukoushuoneeseen.
Akkossa vieraillessa kannattaa ehdottomasti syödä tuoretta ja herkullista kalaa. Ulkoapäin vaatimattoman näköinen ravintola Uri Buri vanhassa kaupungissa täyttyy puheensorinasta jo alkuillasta. Ravintola tarjoaa koko seurueen kesken jaettavia mezeannoksia ja tuoreita mereneläviä eri muodoissa.
Illallisen jälkeen kelpaa kävellä sympaattisia kujia majapaikkaan. Airbnb-palvelun kautta varatussa arabiperheen kivitalossa silmiä hivelevät historialliset holvikaariovet ja mosaiikkilattiat.
Seuraavana aamuna matka jatkuu tunnin ajomatkan päässä sijaitsevaan Galileaan, jossa tehdään paikallisten mukaan Israelin parhaan viinit.
Viinialueet sijaitsevat korkealla merenpinnan yläpuolella, joten ilmasto on otollinen viininviljelylle. Saamme paikallisilta vinkin vierailla Netofan viinitilalla. Sen omistaa ranskalais-juutalainen herrasmies Pierre Miodownick.
Tie mutkittelee korkean kukkulan päälle juutalaiseen siirtokuntaan, mutta opastekylttejä tilalle ei näy missään. Pysäytämme tien varressa seisovan naisen, joka ohjeistaa meidät ajamaan kylässä olevan synagogan pihaan. Pihan perällä on pieni ovi, jonka edessä herra Miodownick jo odottelee meitä.
Sisälle astuessa voisi kuvitella tulleensa lontoolaiselle sikariklubille. Massiiviset ruskeat nahkatuolit ympäröivät puupöytää, ja lasiseinälle on aseteltu tilan eri viinilajikkeet ja pullot kauniiseen riviin.
– Kehitin ensimmäisen kosher-viinin Ranskassa vuonna 1986 kuuluisalla Languedocin viinialueella. Uskonnolliset siteet ja juuret saivat minut ja perheeni muuttamaan Israeliin. Mielestäni kosher-viinit olivat niin huonoja, että halusin kehittää niistä parempia, Miodownick sanoo.
Kosherilla Miodownick tarkoittaa, että Netofan viinitilan viinit valmistetaan juutalaisten uskonnollisten säädösten mukaan. Viinin valmistuksessa saa olla mukana vain uskonnollisia juutalaisia, ja prosessia käy valvomassa tasaisin väliajoin uskonnollinen auktoriteetti rabbi.
–Valmistamme noin 120 000 viinipulloa vuodessa. Viinejämme myydään ympäri maailmaa.
Miodownick itse haluaa miettiä aina tarkkaan viinin ja ruoan yhdistelmää, jotta se olisi mahdollisimman täydellinen, hän painottaa tarjotessaan punaviinin kanssa herkullista lähikylässä valmistettua juustoa.
Anna Palmén
Juttu on julkaistu lehdessä 28. heinäkuuta 2017.
