Tie jääkiekkokansan sydämiin käy MM-kilpailujen kautta, mutta hyökkääjälupaus Oliver Kapanen ei ole huomannut toissa kevään esityksiensä muuttaneen mitään. Kapanen teki Tshekissä kunnioitettavat kuusi maalia ja oli yksi Leijonien harvoista onnistujista puolivälierätappioon päättyneissä MM-kilpailuissa.
Tutuissa asuin- ja harjoittelumaisemissa Kuopiossa kaikki oli ja on ollut ennallaan.
– Jo KalPan kanssa takana oli onnistunut kevät. Sain liikkua rauhassa, Kapanen summaili STT:lle, kun Suomen olympiaehdokkaita oli koolla elokuun alussa Helsingissä.
Myös kulunut kesä vierähti Kuopiossa harjoittelun merkeissä mutta monta oppia kokeneempana.
– Voima ja nopeus olivat pääteemat. Kaikkea ehti tehdä, mutta oli erilaisia painotusjaksoja.
Kapanen on edennyt kohti suomalaisen jääkiekon huippua maltilla, joten siksi viime kausi näyttäytyy ulkopuolisen silmiin levottomana.
– Kauden aikana ehti tapahtua kaikkea. Joukkueita taisi olla yhteensä neljä ja kolmet pudotuspelit, Kapanen summasi kokemukset NHL:stä, AHL:stä, SHL:stä ja maajoukkueesta.
– Paljon oppi ja sai uusia kokemuksia. Tuolta pohjalta on paljon valmiimpi uuteen kauteen ja tietää, mitä odottaa ja minkälaista tulee olemaan.
"Yksin ei tarvinnut olla"
Montreal Canadiens varasi Kapasen NHL:ään vuonna 2021. Hän nousi KalPan runkomiesten joukkoon seuraavina vuosina ja lähti rapakon taakse vuosi sitten. NHL-otteluja kertyi syksyllä ja keväällä, mutta pääosa kaudesta vierähti lainalla Ruotsin Timråssa. Lisäksi pudotuspelejä kertyi Montrealin farmijoukkueessa Laval Rocketissa.
Kokeneemmista suomalaisista oli apua taalajäillä, kun Joel Armia ja Patrik Laine pelasivat Montrealissa.
– Enimmäkseen oppia tuli jään ulkopuolisiin asioihin asumiseen ja ruokailuihin liittyen. Ei päässyt asettumaan aloilleen pidemmäksi aikaa, mutta he veivät syömään ja pitivät seuraa. Yksin ei tarvinnut olla.
Myös toissa kevään MM-kilpailuista oli apua taalajäillä. Kapanen pitää niitä "todella paljon opettaneena kokemuksena".
– Pääsin ensimmäistä kertaa pelaamaan kunnolla NHL-pelaajia vastaan ja näkemään heitä sivusta.
– Meillä oli Granlundin "Mikke" (Mikael) ja Määtän Olli, joiden arkea näki, vaikka toki maajoukkueessa se on erilaista kuin seurajoukkueessa.
Jo lyhyellä otannalla Kapanen huomaa eron Suomen ja Pohjois-Amerikan sarja-arjen välillä.
– Pelirytmi on siellä erilainen kuin Suomessa. Ei ehdi treenata tai levätä, vaan on peliä ja matkustamista. Pitää olla valmis aina, kun menee askiin. Se on suurin ero.
– Kesällä tehdään harjoituksissa pohja ja kehitys. Kauden aikanakin on aikaa, mutta ei niin paljon Suomessa.
Tasainen arki tavoitteena
Viime kauden joukkueruletin jälkeen tasainen arki on sitä, mitä 22-vuotias keskushyökkääjä kaipaa 7. lokakuuta alkavassa NHL:n runkosarjassa.
– Pelipaikka NHL:stä ja olympialaiset kiinnostavat, mutta viimeksi mainittu vaatii sitä, että pääsee pelaamaan NHL:ssä. Haluan pelata isoja minuutteja keskushyökkääjänä. Ylivoimaa ja alivoimaa pystyn pelaamaan. Jokainen minuutti pitää ansaita ja olla niiden arvoinen, Kapanen sanoi.
Maajoukkueen GM Jere Lehtinen kuvailee Kapasta nuoreksi ja ennakkoluulottomaksi kaveriksi.
– Hänellä on huippuominaisuudet pelata kokonaisvaltaista peliä. Mekään emme välttämättä uskoneet alkukaudesta (2023–24), että hän on keväällä MM-kilpailuissa. Hän näytti, että hän kuuluu sinne, Lehtinen kehui.
– Henkisesti vahva kaveri. Sentterinä on haastava pelata, etenkin kansainvälisissä kaukaloissa ja NHL:ssä. Uskon, että aika tekee taas tehtävänsä. Uskoo itseensä, niin se on oikea tie.
Kapanen pelasi MM-kiekkoa Jukka Jalosen komennossa, mutta nykyinen Leijonien päävalmentaja Antti Pennanen tuli tutuksi A-maajoukkueessa viime kauden EHT-peleissä.
– Pennanen on erittäin pelaajaläheinen. Hän tykkää keskustella pelaajien kanssa ja valmensi minua pitkään nuorten maajoukkueessakin. Olen pelannut paljon hänen joukkueessa. Hän on erittäin vaativa valmentaja ja saa varmasti joukkueesta kaiken irti, Kapanen kuvaili.
Voiko yhteisistä kokemuksista Pennasen kanssa olla apua esimerkiksi olympiavalinnoissa?
– Mielestäni olen pelannut hyvin aina hänen alaisuudessaan. Olen saanut tietyn roolin ja suoriutunut hyvin. Varmasti se voi auttaa.
Jännitystä lounasaikaan
Kapanen muistelee seuranneensa vuoden 2010 Vancouverin olympialaisia pikkupoikana kotisohvalta. Helmikuussa hän haluaisi olla mukana Milanossa olympiajäillä, mutta penkkiurheilullekin on vielä paikkansa. Viime keväänä Kapanen seurasi mielenkiinnolla KalPan pelejä.
– Jännitin kovasti, miten käy. MTV Katsomon kautta katsoin pelejä. Pohjois-Amerikassa oli lounasaika, kun Suomessa pelattiin.
KalPa saavutti ensimmäisen miesten Suomen mestaruutensa.
– Tuntui hyvältä. Joukkueessa oli paljon tuttuja kavereita, ja perhettä sekä sukulaisia on ollut tekemässä työtä KalPan eteen. Vaikka itse en saanut voittoa, kyllä siitä ilosta otti kaiken irti. Monta vuotta pelasin samassa joukkueessa useiden pelaajien kanssa.