Kolmostietä Vaasasta Laihialle ajellessa tien vieressä seisoo huoltoasema. Sen takana on pusikko, jossa nököttää pieni kivipaasi.
Hulmin muistomerkissä on teksti ”Tällä paikalla Laihian miehet aloittivat Vapaussodan 27.1.1918.”
Karjalassa tapahtui jo viikkoa ennen yhteenottoja. Myös Kauhavan asemalla suojeluskuntalaiset ja venäläiset ottivat yhteen aiemmin. Laihian suojeluskuntalaiset toimivat kuitenkin ensimmäisen kerran järjestäytyneesti venäläisiä vastaan.
Laihialta lähtenyttä vapaussotaa muistellaan tänään tammisunnuntaina. Pohjanmaalla riisuttiin aseista 5 000 venäläistä. Tätä ei juuri muistella kuin Pohjanmaalla.
Vapaussota kannattaisi nostaa arvoonsa ensi vuonna 100 vuotta täyttävässä Suomessa, sillä ilman sitä olisimme todennäköisesti joutuneet osaksi kommunistista Neuvostoliittoa. Sinä päivänä, kun valkoiset ottivat vallan Pohjanmaalla, punaiset perustivat diktatuurin Helsingissä. Maltilliset sosialistit sysättiin sivuun, ja vallan ottivat radikaalit voimat.
Laihialaiset ottivat varaslähdön, sillä operaatio piti aloittaa aamulla 28. tammikuuta 1918. Suojeluskuntalaisten piti riisua aseista 60 santarmia. Alku oli haparoivaa: erään laihialaisen ase laukesi erehdyksessä, ja syntyneessä tulitaistelussa nahkuri J. Valo, talonpojat J. Filppula, S. Mäkelä ja N. Havusela sekä renki U. Koivuniemi saivat surmansa.
Isokyröläiset tulivat laihialaisten avuksi, mutta venäläiset pääsivät ratsastamaan pakoon kohti Vaasaa, jossa oli noin 2 000 venäläissotilasta. He antautuivat pian.
Kahden päivän rynnistys tiivistyi Kristiinankaupunkiin, kun valkoinen armeija valtasi venäläisten ja punakaartilaisten hallitseman kaupungin 30. tammikuuta. Kristiinassa käytiin Pohjanmaan suurimmat taistelut.
Myöhempi kenraali Paavo Talvela asettui Lapväärttiin järjestämään hyökkäystä. Apuihin tulivat suojeluskunnat Karijoelta, Isojoelta ja Sipyystä sekä llmajoelta, Ylistarosta, Laihialta, Isostakyröstä ja Teuvalta.
Kristiinan suojeluskunnassa syntyi ajatus, joka saattoi ratkaista sodan. Teuvalainen Kristiinan lukion rehtori Uuno Uljas Seppä esitti valkoisten komentajalle Mannerheimille yleisten kutsuntojen aloittamista.
Mannerheim epäili, kuinka vanha kutsuntalaki enää tehoaisi, mutta Seppä ja kauppias Alex Slotte vakuuttivat hänet. Kutsunnat hyväksyttiin 15. helmikuuta 1918, ja ne kutsuivat kaikkia 18–40-vuotiaita miehiä.
Valkoisesta puolesta tuli järjestäytynyt armeija, mitä vastapuoli ei ollut. Tällä oli ratkaiseva merkitys sodan lopputulokseen.
Vapaussota kääntyi raa'aksi sisällissodaksi pohjalaisten vyöryessä etelään. Vuosi 1918 oli pahimpia vitsauksia, joka suomalaisia on koetellut. Silti sodan alkusyy kannattaisi nostaa arvoonsa. Pohjanmaalta noustiin vapauttamaan Suomi vieraasta vallasta.
Pohjalaiset olivat vasta itsenäistyneen isänmaan kunniakansalaisia sotien välillä. Sittemmin, ja erityisesti 1960-luvulta lähtien, painotukset muuttuivat. Valkoisista on puhuttu tavan takaa "lahtareina", ja toisaalta punaiset on esitetty liki viattomina uhreina.
Sota oli äärimmäisen julma puolin ja toisin.
Mitä pohjalaiset voisivat tehdä, jotta toinenkin näkökulma tulisi paremmin esiin?
Laihialle voitaisiin pystyttää iso muistomerkki niille tavallisille miehille, jotka lähtivät vapauttamaan Suomea. Vapaudenpatsas nostaisi pohjalaisen hengen huoltoaseman takaisesta metsiköstä kaikkien nähtäväksi.
TONI VILJANMAA
toni.viljanmaa@i-mediat.fi
Twitter: @TSViljanmaa