Ilkka-Pohjalaisessa yrittäjä Jari Vesanen kirjoitti taannoin isänmaamme kaipaavan uutta lapuanliikettä. Vaasalainen Aatu Puisto oli hiljattain samoilla linjoilla.
Olen aivan samaa mieltä kuin Vesa ja Aatu, että jonkinlaista, maalaisjärkistä, kurinpalautusta Suomessa todellakin nykytilanteessa tarvittaisiin.
Mutta sitä mainitun liikkeen perustamisen suhteen mietin. Miten sen perustaminen toteuttaminen onnistuisi? Lähtisikö heti perustamisen vaiheessa henki monelta liikkeen puuhaajalta, tai miten muilutettaisiin vastustajien taholta?
Lapuanliikkeen lisäksi tarvittaisiin menneisyydestä myös toisen kansallisen ryhtiliikkeen herättelyä toimintaan. Tarkoitan suojeluskuntaa.
Vaikka suojeluskuntien toiminta aikoinaan oli todellakin sopuisaa ja laajasti hyväksyttävää, lapuanliikkeeseen verrattuna, niin senkin toiminnan käynnistäminen nykyaikana käy ”hengen päälle”. Näin saan todeta oman kokemukseni perusteella.
Alavudelle oli taannoin joidenkin ideana perustaa Suojeluskunnan yhdistys. Ajatus heräsi Venäjän aloittamasta hyökkäyssodasta Ukrainaan.
Innostus oli kohtalaisen suuri ja nimikin jo päätettiin: ”Suomenselän Suojeluskunta”. Perustaminen kariutui kuitenkin siihen, kun ei löytynyt halukasta puheenjohtajaa. Olivat miettineet minun olevan siihen sopiva. Lupauduin kyllä tiedottajaksi ja johtokuntaan oli halukkaita eri kuntien alueelta.
Mutta, mutta, kun minä tulin ainoana julki, niin olen saanut vastaanottaa nimettömiä uhkauksia. Lisäkseni iltojen pimeydessä on autoani vihattu.
Eli esimerkki näyttää, että isänmaallinen toiminta ei ole kunniassa ja muotia! Tässä tietoa, mihin tyssäsi taannoin Alavuden suojeluskunnan perustaminen?
Pentti Hautala
Töysä