Sunnuntaina 13.11. vietettiin Suomessa isänpäivää (kauankohan vielä?). Vietto alkaa perinteisesti päiväkodeissa ja kouluissa edellisillä viikoilla.
Nyt ongelmaksi on tullut isän puuttuminen monesta lapsiperheestä. Se asettaa päiväkotien ja koulujen opettajat ahtaaseen tilaan, kun kaikilla lapsilla on isä, mutta häntä ei perheessä eikä päiväkodeissa ja kouluissa saisi enää korottaa isän asemaan. On viikonloppuisiä, puoliviikkoisiä, tapaamisoikeudella lapsiaan kohtaavia isiä jne. jne.
Alun korttijuttu oli maanantaiaamun ykkösjuttuja feministisen edustajan sanoja lainaten: ”Ei pitäisi enää valmistella isänpäiväkortteja.” Näin tämä vihervasemmistolainen tasa-arvopolitiikka pudottaisi isän näkyvyyden yhteiskunnassa lasten ensi askelten maailmassa.
Äiti-nimen kimppuunhan käytiin jo aiemmin.
Pitäisi käyttää nimiä vanhempi, kasvattaja, huoltaja eli lapsi ymmärtää, ettei kukaan hänestä välitä. Sen jälkeen lapsi alkaa etsiä sitä turvaavaa henkilöä tappelemalla, myöhemmin varastelemalla kaupoissa löytääkseen henkilön, joka ottaa hänet kiinni ja pitää kiinni ja ottaa jopa syliin. Annammeko tämän linjan jatkua vielä pitkään vai teemmekö jotain?
Juho Kössi
Seinäjoki