Iranin toistuvat kansannousut eivät ole satunnaisia purkauksia, vaan seurausta yli neljä vuosikymmentä jatkuneesta rakenteellisesta kriisistä, jonka juuret ovat vuoden 1979 islamilaisessa vallankumouksessa. Vallankumous lupasi vapautta ja oikeudenmukaisuutta, mutta johti teokraattiseen järjestelmään, jossa valta keskitettiin uskonnolliselle eliitille ja toisinajattelu tukahdutettiin. Pelosta, väkivallasta ja ideologisesta lojaalisuudesta tuli valtion keskeisiä hallintovälineitä.
Islamilaisen tasavallan alkuvuodet leimautuivat poliittisilla puhdistuksilla, mielivaltaisilla teloituksilla ja opposition järjestelmällisellä vaientamisella. Tämä toimintamalli on säilynyt, vaikka vallankäyttäjät ovat vaihtuneet. Oikeusvaltio alistettiin ideologialle ja turvallisuuskoneistosta tuli järjestelmän selkäranka.
Taloudellisesti Iran edustaa menetettyä mahdollisuutta. Maalla on valtavat luonnonvarat ja nuori, koulutettu väestö, mutta ideologinen talouspolitiikka, rakenteellinen korruptio ja vallankumouskaartin taloudellinen ylivalta ovat johtaneet krooniseen tehottomuuteen, inflaatioon ja elintason laskuun. Ulkopoliittinen vastakkainasettelu, alueellisten aseellisten ryhmien tukeminen ja ydinpolitiikka ovat syventäneet kansainvälistä eristystä ja pakotteita, joiden seuraukset ovat kaatuneet tavallisten kansalaisten harteille.
Yhä useampi iranilainen arvioi nyt avoimesti vallankumouksen perintöä. Pahlavin dynastian ajan uudelleenarviointi merkitsee kaipuuta institutionaaliseen jatkuvuuteen, sosiaaliseen avoimuuteen ja taloudelliseen kehitykseen, jotka nykyjärjestelmässä ovat kadonneet. Naisten aseman heikentyminen ja arjen politisoituminen ovat tehneet vertailusta entistä näkyvämpää.
Tässä kontekstissa kruununperijä Reza Pahlavi on noussut kokoavaksi hahmoksi kansan keskuudessa. Hänen kehotuksensa väkivallattomaan vastarintaan ja kansalaisyhteistyöhön ovat vaikuttaneet protestien organisointiin ja antaneet hajanaiselle oppositiolle yhteisen viitekehyksen.
Nykyiset protestit kohdistuvat suoraan järjestelmän legitimiteettiin. Erityisesti nuoret ja naiset ovat liikkeen ytimessä, mikä heijastaa syvää sukupolvien välistä murrosta. Vuoden 1979 vallankumous ei ratkaissut Iranin ongelmia, vaan loi paljon pahempia. Islamilaisen tasavallan kriisi on syvä, eikä sitä voida enää ratkaista pelkällä tukahduttamisella."