Olen kokenut Ähtärin sairaalanmäen loiston tullessani töihin sairaanhoitajana Ähtärin sairaalaan vuonna 1987. Sairaalan puolella oli 180 työntekijän toimesta loistavat ja kiitellyt erikoissairaanhoidon palvelut. Toiminnassa oli kolme vuodeosastoa; kirurgia, sisätaudit ja gynekologia synnytyksineen. Leikkausosastolla leikattiin yötä päivää, pkl:lla oli jatkuvaa akuuttia toimintaa ja tutkimuksia. Oli välinehuollon, röntgenin ja laboratorion palvelut, apteekki, fysioterapian osasto ja erikoislääkäreitä. Keittiö kokkasi täysille osastoille ja ruokasali oli täynnä ruokailijoita. Talouspuolen toimijat hoitivat osuutensa.
Talossa oli toimiva terveyskeskuksen vastaanotto, työterveys- ja neuvolapalvelut sekä fysioterapia ja hammashoitola. Oli akuutti- ja vuodeosasto. Veljeskoti palveli sotiemme veteraaneja.
Yhteistyö oli saumatonta erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon, eri osastojen ja kaikkien toimijoiden kesken. Potilaat ja asiakkaat saivat hyvää hoitoa saman katon alla. Ei tullut kalliita taksi- ja ambulanssimatkoja.
Vuonna 1991 alkoi systemaattinen toiminnan alasajo.
Ensin loppuivat synnytykset, mistä seurasi leikkausosaston päivystysaikojen asteittainen väheneminen. Sitten loppuivat viikonlopuilta lääkäripäivystykset, leikkaustoimintaa rajoitettiin ja muukin toiminta supistui vuosi vuodelta.
Vuonna 2016 kovan taistelun jälkeen Ähtärin sairaala sai lopettamistuomion. Työntekijöille osoitettiin työpaikka Seinäjoen keskussairaalasta. Terveyskeskuksen puoli säilyi.
Sairaalan puolen tilat remontoitiin muutamia vuosia ennen sairaalan ovien sulkemista. Leikkausosastolle rakennettiin jopa lisätiloja salin ja sosiaalitilojen verran.
Leikkausosastolla viettämäni 27 vuotta olivat työurani kulta-aikaa. Muistan kuin eilisen viimeisen työpäiväni Ähtärin leikkausosastolla. Näitä upeita työvuosia ja sairaalan lopettamisen tuomaa tuskaa muistellessa vieläkin silmäkulma kostuu.
Viimeisin takaisku oli perusterveydenhuollon Ähtärin kuntoutusosaston lakkauttaminen keväällä. Tieto tuli työntekijöille, potilaille ja ähtäriläisille täytenä shokkina ja ennakoimatta. Osaston piti olla tyhjä kuuden viikon kuluttua asian ilmoittamisesta.
Taas osoitettiin työpaikkoja sieltä sun täältä.
Lakkauttamislistalla ovat nyt erikoislääkärien vastaanotot ja röntgenpalvelut. Perusterveydenhuollon vastaanoton aukioloaikoja on supistettu. Kuntoutuskeskus Otsonlinna ja Otsonkoti sentään saavat jatkaa.
Lähes kaikki muu toiminta on supistettu minimiin.
Sairaalanmäen tilat huutavat tyhjyyttään. Mäellä olevaan rakennukseen ei sadevesi tule sisään, kiinteistöhuolto pitää rakennukset kunnossa, kiinteistöjä on siistitty ja huollettu ulkoakin päin. On isot ja avarat parkkitilat, kauniit istutukset.
Tietämykseni mukaan sairaanhoitopiiri omistaa 49 % sairaalan puolen kiinteistöistä eli kuluja tulee, vaikka toimintoja ei olisikaan.
Lähes kaiken toiminnan lopettaminen kiinteistöissä, joissa olisi valtavasti potentiaalia vaikka alueemme sote-keskukseksi, tuntuu uskomattomalta. Mitkä kymmenien miljoonien säästöt meille veronmaksajille tulisi, jos sairaalanmäki saataisiin osittaisella kunnostuksella uuteen loistoonsa eikä tarvitsisi rakentaa uutta sote-keskusta alusta alkaen.
Ähtärissä kiertävät nimilistat sairaalanmäen toimintojen palauttamiseksi, mutta olisiko muuta tehtävissä?
Tietävätkö sotekeskuksesta päättävät, mitkä puhtaat ja avarat käytävät odottavat kulkijoita Ähtärissä? Seinät huokuvat ainakin hyvää hoitokulttuuria ja ihmisestä välittämistä, mistä olemme saaneet kautta aikojen paljon kiitosta.
Leena Pohjanvirta
sairaanhoitaja
Ähtäri