Joillakin ihmisillä on suuri houkutus esiintyä ilmiön omistajana oman kokemuksensa perusteella. Omaa kokemusta silloin yleistetään. Muu kokeminen on mahdotonta! Jos koet toisin kuin minä, se on väärin koettu.
Tieteen, taiteen ja median haasteena ja tehtävänä on paljastaa ilmiö kaikilta puolilta katsottuna. Tämä haaste ei tule lopullisesti täytetyksi koskaan. Haaste jatkuu ja jatkuu.
Syntyy uutta tietoa, joka on otettava huomioon.
Kokemusasiantuntijuus on tärkeä asia. Kokemuksia pitää sivistysyhteiskunnassa kuunnella. Erilaisia todistuksia ja lausuntoja. Oman tilanteen muistiinpanoja.
Mutta ilmiön omistajuutta ei sivistysyhteiskunnassa saa antaa kenellekään. Se tarkoittaisi pahimmillaan päsmäröinnin hyväksymistä. On seksuaalisia päsmäreitä, sukupuolisia päsmäreitä ja traumapäsmäreitä. Siis pomottajia. Jotain mainitakseni.
Tällainen pomottajuus ei kuulu siihen sivistysideaan, joka merkitsevästi sisältyy länsimaiseen tiedon ja tietämisen ideaan. Ainakin täytyisi.
Joillakin on suuri kiusaus esiintyä auktoriteetteina kokemuksensa takia. He katsovat tietävänsä enemmän ja tavoittelevat tilannetta, jossa muut myöntävät tämän todeksi.
Onneksi on tiede. Taantumus haluaa upottaa sen.
Minään aikakausina taantumus ei ole kuollut vaan se elää erilaisina pimeyden voimina. Aina esiin tyrkyttäytyvinä.
Demonisuus on julmaa oman kokemuksen yleistämisen himoa. Siihen ei hyväksytä vastaväitteitä.
Aina on ollut mielipiteitä, aina ei ole ollut tiedettä totuuden vaatimuksineen.
Joskus ilmiön omistajaksi pyrkivä palvelee voimia, joiden palvelemista hän myöhemmin katuu, häpeää. Ei ole huomannut mitä tuli tehdyksi.
Hän oli lumoutunut ilmiön omistajaksi pyrkimisestään.
Jari Ranta
Vaasa