Ilman pe­ril­li­siä ja tes­ta­ment­tia kuol­lei­den omai­suus hyö­dyt­tää Sei­nä­jo­kea – Pol­la­rin pe­rin­nös­tä kau­pun­ki sai puoli mil­joo­naa euroa

Jos kuolleella ei ole perillisiä, eikä hän ole tehnyt testamenttia, hänen omaisuutensa menee valtiolle. Vainajalle erityisen läheinen henkilö voi hakea itselleen kuuluvaksi katsomaansa perintöosuutta valtiolta.

Kuva: Pixabay

Suomen valtio on kymmenen viime vuoden aikana luovuttanut perinnöksi saamistaan rahoista Seinäjoen kaupungille 2,3 miljoonaa euroa.

Kaupunki voi päästä käsiksi vainajan rahoihin kahdella tavalla: Henkilö voi testamentata omaisuutensa suoraan kaupungille. Jos kuolleella ei ole perillisiä eikä testamenttia, hänen omaisuutensa päätyy Suomen valtiolle.

Valtiokonttori voi luovuttaa osan perinnöstä kunnalle, jossa perittävä on viimeksi asunut tai jossa hänen omistamansa kiinteistö sijaitsee.

Ilman päteviä perusteluja jäämistöä ei kuitenkaan heru.

– Kunnan pitää hakea perintöä valtiolta ja ilmoittaa omaisuudelle jokin hyvinvointiin, terveyteen, koulutukseen, kasvatukseen tai kulttuuri-, nuoriso-, kirjasto- tai liikuntapalveluihin liittyvä käyttötarkoitus. Hakemusta ei muuten tarvitse perustella, sillä päätös ei perustu tarveharkintaan, selvittää Valtionkonttorin ja valtion edunvalvonnan johtava juristi Marjukka Vallioniemi.

Valtio palauttaa
osan kunnille

Valtionkonttorin käytännön mukaan yli 100 000 euron perinnöstä 60 prosenttia jää valtiolle.

– Summa on pienempi tapauksissa, joissa perittävän läheiselle luovutetaan omaisuutta. Tämä vähennetään valtion osuudesta, Vallioniemi avaa asiaa.

Valtion vuodessa saamien perintöjen kappale- ja euromäärät vaihtelevat paljon. Summat ovat viime vuosina nousseet reilusti: Viime vuonna valtio sai kuolinpesiltä 50,5 miljoonaa euroa. Sitä edellisenä vuotena rahaa tuli 63,30 miljoonaa euroa ja vuonna 2023 noin 40,5 miljoonaa euroa.

Valtion pitämät perintörahat ja valtiolle ilman käyttötarkoitusta testamentattu omaisuus menee Vallioniemen mukaan budjetin katteeksi.

Perinnöt voivat olla muutakin kuin kahisevaa.

– Kuolinpesään voi sisältyä esimerkiksi sijoitusvarallisuutta, asunto-osakkeita, kiinteää omaisuutta ja ajoneuvoja. Valtio ei voi kieltäytyä ottamasta perintöä vastaan, mutta lahjoista voi kieltäytyä. Tällainen voi olla vaikka tilanne, jossa perillinen haluaisi vain osan saamastaan perinnöstä ja tahtoisi antaa osan valtiolle, Vallioniemi selvittää.

Viime vuoden 50,5 miljoonasta eurosta valtionkonttori luovutti kunnille 28,5 miljoonaa euroa. Yksityisille henkilöille annettiin 3,9 miljoonaa euroa.

Yksityisillä henkilöillä tarkoitetaan vainajalle erityisen läheistä henkilöä kuten avopuolisoa, seurustelukumppania tai paljon apua antanutta naapuria. Kriteerit täyttävän henkilön pitää hakea osuuttaan valtiolta itse.

Suurimman valtiolle tulleen perinnön arvo on yli 10 miljoonaa euroa. Yksittäisten kuolinpesien euromääriä tai tiettyinä vuosina valtion Seinäjoelta saamista perinnöistä Vallioniemi ei voi kertoa.

– Tapauksia on vuodessa liian pieni määrä. Lain mukaan henkilön kokonaisvarallisuus on salassa pidettävä tieto.

Marjatta Pollari oli nykyisen Keskustorin paikalla sijainneen Pollarin talon viimeinen asukas. Talo on siirretty asemanseudulle.

Kuva: Tomi Kosonen

Pollarin perintö
Seinäjoen suurin

Suurin Seinäjoen kaupungin saama perintö on hallintojohtaja Jari Jokisen mukaan vuonna 2020 kuolleen opettajattaren valtiolle jättämä noin 1,2 miljoonan euron omaisuus. Siitä kaupunki sai noin 500 000 euroa.

Kyse on ainakin paikallisten hyvin muistamasta Marjatta Pollarista, jonka nykyisen Keskustorin laidalla sijainnut valkoinen hirsitalo aiheutti vuosia harmaita hiuksia ydinkeskustan ja sen liikenneväylien suunnittelijoille.

Pollari suostui luopumaan kodistaan vasta vähän ennen kuolemaansa. Säästeliäisyydestään tunnetulla, 95-vuotiaana kuolleella Pollarilla ei ollut lapsia. Testamentilla nainen määräsi, etteivät perintöön oikeutetut sisarustensa lapset saisi mitään. Sukulaiset kunnioittivat tätinsä viimeistä tahtoa.

Seinäjoen kaupunki päätti hakea omaisuudesta osuuttaan. Valtionkonttorin myöntämä puolisen miljoonaa euroa päätettiin käyttää pitkäkestoiseen lasten ja nuorten sosiokulttuuriseen toimintaan, jonka erityisenä painopisteenä ovat syrjäytymisvaarassa olevat lapset ja nuoret.

Noin 70 000 euroa summasta käytetään Seinäjoen kaupungin, Seinäjoen ammattikorkeakoulun ja Tampereen yliopiston yhteishankkeeseen.

Hankkeella esimerkiksi pyritään aktivoimaan nuoria aikuisia erityisesti pelikehittämisen avulla sekä luodaan monitoimitila, jossa pelaaminen ja pelinkehittäminen ovat paremmin saatavilla.

Kyse on ESR+ -hankkeesta, joka on Euroopan unionin osarahoittamaa toimintaa. Perintörahalla saadaan katettua Seinäjoen kaupungin omarahoitusosuus kahdelle ja puolelle vuodelle.

– Tässä taloustilanteessa summa olisi ollut todennäköisesti haastavaa maksaa ilman perintöä. Omarahoituksen osuus on hankkeen kokonaisbudjetista yksi viidesosa, joten voimme hyödyntää perintöä hyvinkin kustannustehokkaasti, kertoo Seinäjoen kansalaisopiston rehtori Teppo Latvanen.

Testamenteilla
toteutetaan
jotain extraa

Seinäjoen kaupungille valtion kautta tulleet perinnöt ovat olleet muutamista tuhansista euroista satoihin tuhansiin euroihin.

– Ainakin yksi hakemukseemme hylättiin, koska perintö annettiin vainajan läheiselle. Tällä hetkellä sisällä on kaksi hakemusta, joista ei vielä ole saatu päätöstä, Jokinen kertoo.

Kaupunki käytti valtion perintöjä aikaisemmin pääosin sosiaali- ja terveydenhuollon kohteisiin. Kun vastuu palvelujen järjestämisestä siirtyi Etelä-Pohjanmaan hyvinvointialueelle, varoja on suunnattu etenkin kulttuuriin ja hyvinvointiin liittyviin kohteisiin.

– Usein asiat ovat sellaisia, ettei niitä ole mahdollista toteuttaa kaupungin budjetista. Kaupunginhallitus päättää jo hakemusvaiheessa sen, mihin tarkoitukseen valtiolle päätynyttä omaisuutta haetaan. Valtiokonttorin päätökset käsitellään julkisina asioina kaupunginhallituksessa, Jokinen selvittää.

Testamenttien määrä on Jokisen mielestä vähentynyt selvästi. Jokaisen testamentin kohdalla kaupunki pohtii, voiko se ottaa perinnön vastaan.

– Rahaa tai esimerkiksi taidetta testamentatessaan antaja laatii usein selvät ehdot omaisuuden käytöstä. Olemme saaneet esimerkiksi taidelahjoituksen, jossa lahjoittaja edellytti, että taulut on sijoitettava päiväkohteihin ja kouluihin. Valtionperintönä saattaa tulla omaisuutta, jonka realisointiin menee aikaa, Jokinen kertoo.

Suoraan Seinäjoen kaupungille testamentataan omaisuutta harvoin.

– Ehkä noin viiden viiden vuoden välein, hallintojohtaja Jari Jokinen arvioi.