Etelä-Pohjanmaan hyvinvointialueen uudistus-, tuottavuus- ja vaikuttavuusohjelma 2, joka on kaikkien nähtävillä hyvinvointialueen internetsivuilla, avaa laskelmia, miten Ilmajoen, Jalasjärven ja Lapuan osastojen lakkautus toisi säästöjä. Oman tuotannon ja tilojen sopeuttamisella hva laskee, että perusterveydenhuollon osastoja lakkauttamalla saadaan kolmen vuoden aikana yhteensä noin 5,5 M€:n säästöt. Toisaalta yhteenvetoesityksessä on mainittu, että osastojen lakkautuksella saadaan 3,9 M€:n säästöt. Esityksistä on ulkopuolisen hyvin hankala ymmärtää, mikä on todellinen säästö näillä lakkautustoimilla ja miten laskelma on todellisuudessa tehty. Miten eri säästörivit suhtautuvat toisiinsa, jää epäselväksi.
Jos asiaa tarkastellaan yhdistämällä molemmat luvut ja olemme noin 10 M€:n näkökulmassa, niin väitän, että säästöt on silti katettavissa muualta. Hyvinvointiala elää vielä maailmassa, jossa ammattitausta näkyy hyvin vahvasti ja palvelualueilla ja yksiköissä on käytännössä kaksi johtajaa. Lääketieteen ja hoitotieteen johtajat.
En väheksy näiden henkilöiden osaamista, mutta johtamismielessä uudistaisin rakenteen niin, että substanssiosaaminen on alemmilla tasoilla ja ylemmäntason johtajat voivat johtaa laajempaa kokonaisuutta ja tuplamiehitys puretaan. On voitava siirtyä nykypäivään, jossa esihenkilö voi tulla myös toiselta tieteensaralta, johtamisosaaminen on oltava keskiössä. Käytännön osaamista on alemmilla portailla kuitenkin valtavasti ja nämä pystyvät tuottamaan tietoa johdolle päätöksien tueksi.
Tällä tavalla saisimme johtoportaan huomattavasti kevyemmäksi ja tuotua säästöjä varovaisesti arvioiden vähintään 3 M€ vuosittain.
Toinen säästökohde on hankinnat. On osa-alueita, joissa maailmanlaajuisestikin toimijoita on hyvin vähän. Jotta kilpailutuksiin saadaan kaikki potentiaaliset toimijat mukaan, on kilpailutuksen oltava kiinnostava ja tarpeeksi suuri. Tämä edellyttää, että Suomen kokoisessa maassa on koottava useampi hyvinvointialue hankintojen osalta tekemään yhteistyötä ja Etelä-Pohjanmaan hyvinvointialueen on oltava näissä aktiivisesti mukana. Osassa yhteishankintoja EP on nykyäänkin mukana, mutta aktiivisempaan osallistumiseen on mahdollisuutta.
Suorahankinnat on oltava minimissään, vaikka hankintalaissa on omat rajansa milloin hankinta on kilpailutettava, tulisi hyvinvointialueen tuoda omatoimisesti tämä raja alas. Tällöin jokainen hankintapäätöksiä tekevä joutuu tarkemmin miettimään ostoja ja saamme tuotteille ja palveluille kilpaillut hinnat. Käytännöksi pitää saada myös se, että ennen uutta hankintaa edellinen hankinta arvioidaan ja mietitään mitä voisi tehdä paremmin.
Valtion tutkimuslaitoksen yhteishankintojen kustannusvaikuttavuusselvityksen mukaan esimerkiksi modernilla dynaamisella hankintajärjestelyllä on saatu perinteiseen puitejärjestelyyn verrattuna 9–36 %:n säästöt kuljetuspalveluiden osalta. Tähän peilaten hankintoja kehittämällä voitaisiin ottaa tavoitteeksi edes 5 %:n säästö, joka tarkoittaisi hyvinvointialueen hankintojen mittakaavassa 20 M€:n säästöjä vuosittain.
Palveluiden leikkaaminen ja siirtäminen ei ole vain talouskysymys vaan vaikuttaa oleellisesti maakuntien asukkaiden elämään ja kuntien vetovoimaan. Meidän on nyt yhdessä oltava aktiivisia ja tuotava selkeästi mielipiteemme esiin 1+7-mallin säilyttämisestä laajana, ei pelkistettynä versiona. Perustellaan päätökset tiedolla, jolloin niitä on helpompi myös toteuttaa käytännössä.
Pasi Kivioja (kok.)
aluevaaliehdokas, kuntavaaliehdokas
Ilmajoki