–Olin kymmenen, kun sain papaltani tehtävän viedä tekstiä Ilkan toimitukseen Vaasassa. Silloin olen istunut päätoimittaja Artturi Leinosen kanssa korvikepöydässä, muistelee 87-vuotias nurmolainen Heikki Juurakko.
–Silloin kesällä alkoi jatkosota, Juurakko jatkaa ja muistelee kuivaa kesää ja siitä jatkunutta kuivaa talvea.
Muistoja pulpahtelee mieleen monilla vierailla. Osa on tullut katsomaan Ilkan avoimen ovet -tapahtumaan entistä työpaikkaansa.
Paljon on muuttunut. Seinäjokelainen Esa Mäenpää työskenteli Ilkassa kuusi vuotta.
– Tekeminen oli toisenlaista 50 vuotta sitten. Keltainen happopilvi vain täytti huoneen, Mäenpää nauraa.
Mäenpäälle on jäänyt mieleen myös persoonalliset toimittajat.
Seinäjokelainen Marja-Lea Alkio kertoo hymyssä suin oman tarinansa.
– Työskentelin Ilkan konttoristina vuosina 61–66. Haaveenani oli tehdä toimittajan töitä, mutta silloin olisi itänyt suorittaa vuoden palkaton harjoittelu. Asiat sitten menivät toisin, eikä minusta toimittajaa tullut.
Alkio kuvailee, kuinka hänellä oli päässään levysepän tekemä painava kuuloke- ja puhelinyhdistelmä. Ne painoivat niskaa.
– Siinä sitten otin vastaan käytettyjen autojen myynti-ilmoituksia Tervajoelta. Muistan myös edelleen sen reitin, mistä possuauto kiersi, Alkio nauraa.
ELINA NYSTRÖM