Taasko, oli ensimmäinen ajatus, kun kuulin sisäministeri Paula Risikon (kok.) teettävän lisäselvityksiä päihtyneiden kuljetusten siirtämisestä poliisilta vartijoille (KSML 16.8.).
Vuonna 2011 peruspalveluministeri Risikko ja sisäministeri Anne Holmlund (kok.) saivat sosiaali- ja terveysneuvos Pekka Paateron työryhmän raportin päihtyneiden kiinniotosta, kuljetuksesta ja säilytyksestä.
Paateron työryhmä ehdotti, että päihtyneitä kuljettaisivat säilöön poliisien sijasta vartiointiliikkeet, päihdetyöntekijät tai järjestöjen edustajat.
Lisäksi työryhmä jäi kaipaamaan yhteiskunnallista keskustelua poliisin ja yksityisen turva-alan työnjaosta, ja sitä onkin riittänyt.
Katsaus lehtien arkistoihin osoittaa, että melkeinpä jokainen sisäministeri vuorollaan on joutunut viime vuosina ottamaan kantaa putkakuljetuksiin.
"(Sisäministeri Kari) Rajamäen mielestä vain humalaisten säilytys tulisi järjestää yhteistyössä palo- ja pelastustoimen kanssa. Humalaisten kuljetus tulisi säilyttää edelleen poliisin tehtävänä."
STT 9.8.2003
"Humalaisten kuljettaminen ja säilöminen kuuluu enemmän sosiaalipuolelle. Tätä ehdotti työryhmä jo viime kaudella".
Sisäministeri Päivi Räsänen
Ylen aamu-tv/STT 7.3. 2012
Mistä mahtaa johtua keskustelun runsaus?
Taustalla ovat poliisitoimeen viime vuosina tehdyt säästöt.
Hallitus kukin vuorollaan on karsinut poliisiasemien verkostoa, mikä on tietänyt pidentyneitä välimatkoja putkakuljetuksissakin.
Yksi kadunvarteen sammahtanut humalikko voi sitoa yhden partion kiinni useaksi tunniksi.
Asia on myös vaikea, mikä selittää sen verkkaista etenemistä. Yksi visaisimmista pulmista on kysymys julkisen vallan käytöstä.
Suomessa korkeimmat oikeusasteet ovat joutuneet ottamaan kantaa muun muassa siihen, onko yksityinen pysäköinninvalvonta tai keikkalääkärin kirjoittama lähete akuuttipsykiatrian poliklinikalle sellaista merkittävää julkisen vallan käyttöä, jota voi hoitaa vain virkasuhteessa oleva henkilö.
Putkakuljetuksien siirrossa vartijoille tulee vastaan sama ongelma.
Suomessa poliisi vie vuosittain 70 000 ihmistä säilöön. Heistä noin puolet ei käyttäydy aggressiivisesti, eikä tarvitse poliisin valvontaa (KSML 16.8).
Pekka Paatero väitti nettikolumnissaan (Yle 11.1.2010), ettei oikeasti juopoista piittaa kukaan.
Paatero edusti näkemystä, että päihtyneiden kuljetuksen ei pitäisi olla pelkkää siirtelyä paikasta A paikkaan B – turvaan itseltään tai muilta.
Paateron mielestä kuljetukseen pitää liittyä myös hoidollinen ulottuvuus. Tästä syystä hän on ajanut asiaa veljensä Mikko Paateron (edellinen poliisiylijohtaja) kanssa jo 1990-luvulla.
Paateron esiin nostama asia on tärkeä.
Mitä tapahtuu sen jälkeen, kun ihminen pääsee putkasta pois? Tuleeko hänestä vakioasiakas vai saako hän ongelmiinsa apua? Poliisi ei kuitenkaan voi olla päihdetyöntekijä.
Risikko patisteleekin kuntia perustamaan selviämisasemia (Tätäkin ovat edelliset sisäministerit tehneet). Tällä tietoa Seinäjoelle ei sellaista ole tulossa.
Toivoa sopii, että putkakuljetuspulma ratkeaisi viimein.
AKI PUUPPONEN