Meillä kaikilla on se, jokaisella omanlaisensa, eikä sitä kukaan voi ottaa meiltä pois, niin kauan kuin ajatuksemme liikkuvat. Se rikkoo kaikki rajat, kulkee lupaa kysymättä minne mielii. Kukaan ei voi sitä nähdä. Se on hajuton ja mauton, itsepäinen ja lahjomaton. Sitä ei voi ostaa eikä myydä, ei antaa eikä saada lahjaksi.
On mahdotonta kuvitella elämää ilman sitä. Se on välttämätön, ja erittäin tarpeellinen ongelmissa ja missä tahansa hankaluuksissa. Myös rakkaudessa ja vihassa.
Onko se pelottava tai vaarallinen? On se niitäkin. Se on pelottava hallitsemattomana ja vaarallinen silloin, jos sitä käyttää väärin, muun muassa niin, että sen avulla luo valheellisen ja vääristelevän kuvan toisesta ihmisestä, levittää tuota kuvaa ja aiheuttaa korjaamatonta vahinkoa.
Mutta ennen kaikkea se on oikein käytettynä tuki ja turva, usein jopa pelastusrengas. Se on myös kova vastus kohtalolle. Ja parhaimmillaan positiivinen ja rakentava. Voit itse päättää, mitä kaikkea se on sinulle; mitä hyvää voit sen avulla tehdä. Olet siis paljon haltija!
Se on taiteilijan tärkein työkalu. Sen voimalla kykenee tekemään kokonaisen elämäntyön. Ja lopulta, vanhuudessa, se on viimeinen varma ystävä, yksinäisyyden taltuttaja, luotettava ja uskollinen. Se ei petä eikä jätä, ja siihen voi ehdottomasti luottaa.
Sen avulla voi selvitä jo lapsuuden tragedioista, joihin toisten luomat tarinat eivät auta. Noina varhaisina vuosina, jos vaikeat ajat välillä hellittävät, sen voi päästää valloilleen luomaan uskoa, että jossain on onnellisempi elämä. Ja että lopulta se saduista tuttu prinssi saapuu valkoisella ratsullaan, kaappaa mukaansa ja kuljettaa kaiken pahan ulottumattomiin.
Ja vaikkei niin käy, se jää pysyvästi meihin. Voimme käyttää sitä koko elämämme ajan, myös itse elämiseen, kokemiseen ja jopa hullaantumiseen yllättäen kohtaamiimme ihmeisiin. Silloinkin, kun se on terävä, nopea ja ailahteleva, se vahingoittaa vain meitä itseämme.
Siunattu mielikuvitus!
Mirja Kuivaniemi
Seinäjoki