Mikä on ikäihmisten ihmisarvo? Olemmeko vain pelkkä riesa ja menoerä tälle maalle? Loppuelämämme ei näytä valoisalta.
Me ikäihmiset olemme kasvava joukko. Aiheutamme hyvinvointialueille ”harmaita hiuksia” ja olemme suuri kustannuserä. Tämän tuovat tiedotusvälineetkin riittävän usein tietoomme.
Kotihoitoon ei ole varaa lisätä henkilökuntaa/käsiä ja vielä toiminnassa olevat tehostetun palveluasumisen yksiköt ovat täynnä.
Akuutissa tilanteessa paikka voi löytyä yli sadan kilometrin päästä omasta osoitteesta. Se on omaisille ongelmallinen tilanne, koska tässä elämän vaiheessa on tärkeää päästä tervehtimään läheistä mahdollisimman usein. Ei voi tietää, koska on se viimeinen tapaaminen.
Ihmettelen sitä, että palveluyksiköissä pystytään tekemään päätös asiakkaan saattohoidon aloittamisesta, mutta eutanasia ei ole Suomessa sallittua.
Rumasti sanottuna, saattohoidossa ihminen tapetaan nälkään, toki annetaan kipulääkettä ja nesteytystä. Tämä vaihe voi kestää jopa yli 2 viikkoa.
Eikö meille, jotka olemme täysissä sielun ja ruumiin voimissa tehneet Kantaan hoitotahdon, jossa hyväksymme kohdallamme eutanasian ja usein myös elvytyskiellon, voisi antaa sen verran päätösvaltaa ”elämän loppusuoralla”, että tahtomme toteutettaisiin eutanasian muodossa. Tämä olisi asianosaisille ja heidän omaisilleen helpompi vaihtoehto.
Myös hyvinvointialueille eutanasia elämän lopun ratkaisuna olisi taloudellisempi.
Oma äitini oli saattohoidossa 2 viikkoa, enkä toivo, että oman lapseni joutuu kokemaan samaa minun kohdallani.
Sitäkin olen miettinyt, että olisinpa koira, niin tätäkään asiaa ei tarvitsisi murehtia. Eläinten kohdallahan eutanasia toimii.
Anja Heinänen
EKL:n Pohjanmaan piirin pj.
Kristiinankaupunki