Varsin vähän tihkuu tietoja E-P:n hyvinvointialueen asumisjärjestelyistä ikäihmisille. Yhteisöllisestä asumisesta puhutaan, miten sitten aikoinaan toteutuneekin.
Varmaan sopiikin parempikuntoisten asumiseen, vastannee kait nykyisiä palvelutaloja, mutta miten dementiaa sairastavat tai muuten ympärivuorokautista hoivaa tarvitsevat. Heidän tuleva hoiva huolettaa.
Hoivapaikkoja vähennetään, sairaaloiden osastoilla ovat ”tukkeena” sanotaan. Dementikkoja ja ympärivuorokautista hoivaa tarvitsevia ei voi hoivata etänä, älylaittein eikä nykymuodossa olevan kotihoidon avulla. Tokkopa koskaan kotihoidon käyntejä voidaan lisätä niin, että heikko vanhus tuntisi olonsa turvalliseksi ja saisi kaiken tarvitsemansa avun. He tarvitsevat ihmisen läsnäoloa, turvallisen tunteen luomista, ihmiskosketusta.
Erilaisia asumismuotoja yritetään kehittää, omaisten vastuuta hoivasta tyrkytetään. Nykyaikana on kuitenkin monelle mahdotonta huolehtia läpi yön omaisestaan, vaikka halua olisikin.
Ajatellaanko myös ympärivuorokautista hoivaa tarvitsevat sijoittaa asumisyhteisöihin? Silloin myös henkilökuntaa on oltava paikalla koko vuorokauden. Se voisi ollakin hyvä asia vanhuksille. Koti olisi loppuun saakka palveluasumisesta saattohoitoon, eikä tarvitsisi siirtyillä paikasta toiseen. Iso asumisyhteisö voisi olla edullinenkin ajan mittaan, kun matkakulut ja byrokratia vähenisivät.
Hyvä vanhusten hoiva ja hoito ovat yhteiskunnan vastuulla.
Vanhuspalveluiden markkinoistamista tutkinut tohtori Olli Karsio kirjoittaa kolumnissaan ”Markkinat ottivat niskalenkin vanhusten hoivasta” (HS 23.3.24) mm.” vanhusten hoiva ei ole mikä tahansa tuote, hoivan logiikkaan ei sovi millään tavalla tuotteistaminen, pilkkominen ja kilpailuttaminen.”
Aira Kuntila
Teuva