Harakka hyppii lumikentän päällä ja saa seurakseen närhipariskunnan. Rohkeana ne ajavat varpuset ja tiaiset pois lintulaudalta. Ihmispolon mieliala nousee tästä hitusen.
Aamu-uutiset on kuunneltu. Mitään suurempaa invaasiota ei itäisille raja-alueille ole tullut yön aikana. Illalla nukkumaan mennessä synkät ajatukset vaivasivat. Unta ei meinannut saada. Pitääkö tämän näin mennä, että jokaisella sukupolvella on omat ongelmansa naapurivaltionsa kanssa. Tuntuu lohdulliselta, kun omat sotansa sotineet vanhempamme eivät tästä mitään tiedä.
Mieleeni tulee kuva, jossa isäni seisoi, kylmänä itsenäisyyspäivän iltana vartiossa, Kauhajoen sankarihaudalla. Mieleen muistuu laulu, ”Mun isäin oli sotamies ja nuori kauniskin”. Laulu, Sotilaspoika on Fredrik Paciuksen säveltämä ja sanat ovat J.L. Runebergin. Opettelin sen soittamaan pianolla. Isääni tavoittelin kuulijaksi. Kuuliko isäni sitä koskaan? Vieläkin tuosta kaikesta liikuttuu.
Eteenpäin on elävän mieli. Nyt täytyy ryhdikkäänä näyttää omille lapsilleen ja lapsenlapsilleen, että toivoa vielä on.
Koko maailma, ja siinä sivussa koko luomakunta pysähtyy rukoilemaan rauhaa Ukrainaan ja Gazaan.
Lapsen oikeuksien päivänä karmivia kuvia levisi Gazasta ympäri maailmaa. Kolmekymmentä keskoslasta oli päässyt vihdoin hoitoon Egyptiin.
Ukrainassa on 1,3 miljoonaa lasta sodan armoilla. Kaikilla lapsilla ja aikuisillakaan ei ole puhdasta vettä, eikä välillä ruokaa, eikä sähköäkään. Ihmisoikeuksienkin puolesta tässä mennään.
Olemme olleet ihmisinä jo pitkään, koronasta lähtien monessa puristuksessa. Mielenterveyskin horjuu monilla.
Olemme saaneet kohdata ihmiset, kaiken ihmisyyteen kohdistuvan hädän ja katastrofin äärellä. Kun kaikki rajat suljetaan, kaikenlaiset ajatukset ihmisoikeuksien kannalta nousevat pintaa.
Muuta ei enää jää jäljelle, kuin hiljentyä näiden asioiden äärelle koko sydämestään ja toivoa parasta. Toivomme, että nämä tehdyt päätökset olisivat oikeita.
Katriina Risku-Vartiainen
Vantaa